Kevään toinen Lehtiklubin päiväretki alkoi aurinkoisessa säässä. Kierros piti sisällään tutustumisen yhteen Kontupohjan nuorimmista kouluista, kaupunkia ylläpitävään paperikombinaattiin ja kahteen kirkkoon.
Ystävät Dima Jendourov ja Artjom Tolpa ovat lukeneet suomen kieltä mielellään.
— Me pidämme suomen kielestä kovasti, 14-vuotiaat pojat lausuvat yhteen ääneen.
Kahdeksasluokkalaiset ovat oppineet suomea kuudetta vuotta Tšalnan koulussa.
Dima on sitä mieltä, että suomen kielen lukeminen on helppoa. Pojan tavoitteena on asua ja tehdä työtä Suomessa. Nyt poika asuu Viitanassa ja käy naapurikylään, Tšalnaan koulua.
Seuraava asutuskeskus Prääsän jälkeen on Pyhäjärvi. Vanhaa karjalaiskylää ei näy tieltä. Kilometrin pituinen sivutie johtaa kylään.
Pyhäjärvi sijaitsee samannimisen järven rannalla. Kylän kaduilla vanhat hirsimökit ja Neuvostoliiton aikana rakennetut monikerroksiset talot seisovat rinnakkain.
Pyhäjärvi on lyydiläisten alkuperäinen kotipaikka. Karjalan kielen lyydin murretta ei lueta päiväkodissa eikä koulussa. Kerran viikossa lapset käyvät kielikerhossa, jossa luetaan livviä. Halukkaita käymään kerhossa on vähän.
Tšalnan koulun vieraiden kielten opettaja Meri Rongonen kysyy usein oppilailta, miksi he haluavat osata suomea. Lapset vastaavat, että he haluaisivat käydä Suomessa ja ymmärtää suomalaisia.
Rongosen mukaan kielen oppiminen etenisi, jos Tšalnan koululaiset olisivat tekemisissä suomalaisten lasten kanssa.
— Monet oppilaat haluaisivat saada kirjeenvaihtotovereita Suomesta. He eivät tiedä, miten aloittaa kirjeenvaihdon.
Viitanan päiväkodin kasvattaja Jevdokia Berezina lopetti karjalan kielen opetuksen lapsille kaksi vuotta sitten.
Yli 5-vuotiaiden lasten ryhmässä karjalan tunnit olivat säännöllisiä seitsemän vuotta peräkkäin. Opetus sujui joutuisasti.
— Paikalliset viranomaiset ehdottivat minulle karjalan kielen opettamista päiväkodissa. Suostuin mielelläni.
Karjalan sanojen oppimisen lisäksi lapsille luettiin kansansatuja ja kerrottiin karjalaisista perinteistä.
Sofia Kibrojevaa on aina kutsuttu Zoja-tädiksi.
— Minä en tiedä, miksi kyläläiset ovat muuttaneet minun nimeni. Passin mukaan minähän olen Sofia. Olen tottunut uuteen nimeeni, enkä korjaa enää kyläläisiä, 81-vuotias nainen sanoo.
Sapsinniemellä syntynyt Sofia Kibrojeva muutti Kutižman kylään 64 vuotta sitten. Nainen sanoo, ettei pidä Kutižmasta.
— En viihdy Kutižmassa. Kotikylässäni ilma oli raittiimpaa ja metsämaisemat olivat kauniimpia. Pidän Sapsinniemestä. Minä en ole käynyt kotikylässäni pitkään aikaan.
Kirjauutuudet ovat nyt saatavissa monissa Karjalan taajamissa. Kirjastoauto on kiertänyt viime marraskuusta alkaen Prääsän ja Äänisenrannan piirissä. Monta kymmentä kyläläistä on jo käyttänyt liikkuvan kirjaston palveluja. Niitä on todella paljon.
Kirjojen lainaamisen lisäksi ihmiset voivat käyttää Internetiä, ottaa kopioita kuvalehdistä ja tilata haluamansa kirjan.
29. helmikuuta Lentieraan ja Jyskyjärvelle alkoivat taas kulkea makuuvaunut. Matkustajien ei enää tarvitse poistua lämpimistä vaunuista.
— Petroskoi–Kostamus-junalla matkustajat pääsevät Sukkajärvelle tai Lietmajärvelle. Siellä vaunu irrotetaan junasta ja se jää odottamaan Pietari–Kostamus-junaa, joka saapuu muutama tunti myöhemmin. Pietarilaiselta junalta irrotetaan myös vaunu. Sitten kaksi vaunua lähtee matkalle kaukaisiin taajamiin, Karjalan talousministeri Valentin Luntsevitš selittää.
Sergei Kipruškin kertoo nauttivansa mökkielämästä. Hän muutti vaimonsa kanssa Matroosan kylään vuonna 1995. Puolisot ovat hankkineet suomalaisten rakentaman pienen töllin ja aloittaneet mökkielämää.
Sergei Kipruškin viihtyy Matroosassa. Hänhän on kasvanut tässä kylässä. Koulun päätettyään hän muutti asumaan Petroskoihin.
— Halusin aina palata kotikylääni. Matroosassa minä tiesin marja- ja sienipaikkoja, tiesin hyviä kalastuspaikkoja.
Suojärven historia –kirjasarja on saanut jatkoa lähes 50 vuoden kuluttua. Kaksiosainen Omal mual, vierahal mual –kirja on 1960-luvulla julkaistun Suojärven historian 1. ja 2. osan täydennetty painos.
Lauri Pelkosen Suojärven historia 1. ja 2. osa julkaistiin vielä 1967. Siitä jäi yksi osa kirjoittamatta. 1970-luvulla herätettiin ajatus Suojärven historian 3. osan kirjoittamisesta. Hanke oli pitkään esillä ja kaatui loppujen lopuksi taloudellisen tuen puutteeseen. Ajatus käynnistyi uudelleen 2000-luvulla.


Palvelumme sosiaalisissa medioissa: