pääkirjoitus / heinäkuu 26, 2011 - 13:31

Ei-historiallinen Petroskoi

Mikko Nesvitski

Petroskoilta on evätty historiallisen kaupungin status. Venäjän kulttuuriministeriö päivitti historiallisten kaupunkien listan asetuksellaan vielä vuosi sitten, mutta päivitystä ei "mainostettu" Karjalassa viimeiseen saakka. Siitä ei ehkä kerrottaisi edelleenkään, ellei eräs paikallinen Internet-yhteisö olisi kaivanut asiaa esille ministeriön verkkosivuston saloista.

Viranomaisten vaitiolo on selitettävissä. Status asetti selvät rajoitukset maatontti- ja kiinteistökaupalle sekä rakennusprojekteille. Historiallisessa kaupungissa tuskin olisi voitu rakentaa ydinkeskustassa rumat rauta- ja betonikolossit tai saattaa satavuotisia puurakennuksia kaivurin kauhan alle.

Petroskoi sai historiallisen kaupungin statuksen vuonna 1990. Siitä alkaen se on kadottanut monet vanhat, historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävät rakennuksensa. Pahimpia menetyksiä ovat olleet niin sanottu Talonpoikaistalo Gogolinkadulla ja Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan ulkoministeriön tyyssijana aikanaan toiminut, palanut lasten poliklinikan puurakennus Lenininkadulla.

Pari vuotta sitten tuhon partaalle joutuivat Lenininkadulla pari muuta vanhaa puurakennusta, joiden sijalle himoittiin nykyaikaista toimisto- ja kauppakeskusta. Vain kansalaisjärjestöjen ja kulttuurivaikuttajien voimin talot pelastettiin.

Kauppakeskuksista on muuten tullut Petroskoin kirous. Paikallisen arkkitehtuurisuunnittelun perustana on näköjään ollut istuttaa mahdollisimman silmiinpistävästi uudet arkkitehtoniset möröt olemassa olevaan miljööseen. Lenininkadun "nähtävyydet" ovat nyt Tsum-kauppa ja valkoista Titanicia muistuttava rakenteilla oleva Maksi-keskus. Toki niihin verrattuna Nevskinkadun Tetris-kauppakeskus on oikea painajainen. Vaikutelma on sellainen, että sitä suunniteltiin umpihumalassa tai houreissa.

Viranomaisten kaupallisen himon vuoksi Petroskoita kutsutaan jo leikkimielessä Petromagazinskiksi eli Petromarketiksi.

Vielä viisi–kuusi vuotta sitten petroskoilainen akateemikko, arkkitehti Vjatsheslav Orfinski varoitti, että uusi arkkitehtoninen linjaus poikii historiallisen ulkonäön menettämisen. Hänen sanansa ovat käyneet toteen.

Kulttuuriministeriön sama asetus epäsi vastaavan statuksen myös Kemiltä, Sortavalalta, Aunukselta ja Puudosilta. Karjalassa ei ole enää yhtään historiallista kaupunkia. Toki niitä ei ole Venäjälläkään paljon. Vuonna 2002 listassa oli lähes 480 nimeä, nyt on vain 41. Yleinen strategia on ilmiselvä.

0 kommentit