pääkirjoitus / maaliskuu 5, 2013 - 15:35

Eteenpäin vain yhdessä

Viime torstaina pidetty karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten neuvoston istunto jätti miellyttävän jälkimaun. Ensimmäistä kertaa vähintään vuoteen puheenvuorot eivät rajoittuneet värittömään tilitykseen menneistä tapahtumista, vaan linjasivat ja kaavoittivat tulevaa.

Menneestä toki puhuttiin. Vepsäläisen kulttuurin vuosi 2012 poiki lukuisia tilaisuuksia ja julkistuksia, joista on mallia tänä vuonna vietettävälle karjalaisen kielen ja kulttuurin vuodelle. Jälkimmäisestä puhuttiin paljon. Puheenvuorojen mukaan vuodesta on tulossa rikassisältöinen, mikäli kaikki suunniteltu toteutuu.

Toiveikas ja positiivinen merkki on minusta siinä, että karjalainen vuosi yhdistää eri kansalaisjärjestöjen ja kansojen resursseja. Kalenteriin on kirjattu toistasataa aktiviteettia niin karjalaisilta itseltään ja sukukansoilta kuin myös venäläisiltä järjestöiltä ja viestimiltä.

 

Yksissä tuumin meidän on taottava myös vähemmistökielisen median tulevaisuutta. Karjalan suomalais-ugrilaisen resurssikeskuksen esittely neuvoston istunnossa oli oiva näyte niistä mahdollisuuksista, joita yhteistoiminta meille voi avata. Moni taho oli keskuksen sisältöä miettinyt, niinpä sen ehdotetusta toimintasuunnitelmasta on tullut hyvinkin kattava.

Yhdessä saimme tahtomme läpi. Istunnossa Karjalan päämies antoi kansallisuuspolitiikan ministeriölle tehtäväksi tutkia suomalais-ugrilaisen resurssikeskuksen perustamista tasavaltaan. Toivoakseni ministeriön päätöksestä tulee positiivinen.

 

Yksikseen kukin meistä on liian pieni ja venäläisen valtaväestön resursseihin ja osaamiseen verrattuna saamaton. Vain yhdessä voimme saavuttaa suuria tuloksia.

Karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten välillä on viime aikoina ollut jonkin verran eripuraisuuksia. Omaan pussiinsa puuhaaminen ei enää auta ketään. Olisi jo korkea aika jättää kaikki mahdolliset ristiriidat historian uumeniin ja tarttua siihen pelastusrenkaaseen, jota yhteinen, suomalais-ugrilainen resurssikeskus meille kaikille tarjoaa. Käsittääkseni meillä ei ole muuta mahdollisuutta jäädä eloon.

0 kommentit