mielipide / maaliskuu 11, 2014 - 14:28 / päivitetty maaliskuu 18, 2014 - 16:01

Eurooppalainen solidaarisuus ja Suomi

Heikki Talvitie

Suomen EU-taival 1995 alkoi euforisissa merkeissä. Vihdoinkin Venäjä olisi taaksejäänyttä elämää. Suomi liittyisi kaikkiin eurooppalaisiin ytimiin ja Euroopan Unioni hoitaisi Suomen suhteet Venäjään. Samalla oltiin varmoja, että kaikilla EU:n jäsenmailla, silloisilla ja tulevilla, olisi yhteiset arvot. Euron käyttöönotto taas päästäisi Suomen siitä vaaratilanteesta, jonka kohteeksi heikko ja pieni valuutta voisi spekulanttien toimesta joutua. Oltiin myös lopen kyllästyneitä ainaisiin devalvaatioihin ja rukoiltiin kädet ristissä, että nyt tästä vitsauksesta päästäisiin lopullisesti eroon. Kun vitsaus on nyt pois taloudellisesta arsenaalistamme, niin ainoa keino on alentaa palkkoja, joka ei oikein tunnut luontuvan suomalaiseen todellisuuteen.

Paljon on tietenkin tapahtunut sitten vuoden 1995. Euroopan Unioni on laajentunut voimakkaasti ja sen laajenemisen kriteerinä on ollut puhdas poliittinen tarkoituksenmukaisuus, ei niinkään talouden ja demokratian kriteerit.

Välimeren maissa on eletty kuin pellossa ja Saksa sekä Ranska ovat syytäneet rahaa tähän pohjattomaan kaivoon. Kun konkurssi sitten oli uhkana, niin Saksan ja Ranskan pankit pelastettiin näiden maiden mahtikäskyllä ja talkoisiin osallistuivat kaikki muut Suomi etunenässä.

 

Euroopan Unionin suhteet Venäjään ovat olleet joko huonot tai vielä huonommat. EU ei ole halunnut kohdella Venäjää tasavertaisena kumppanina ja tämä on vuorostaan ärsyttänyt Venäjää. EU:n ja NATOn laajentuminen Venäjän rajoille on nähty Venäjällä turvallisuusriskinä. Lännessä tätä tosiasiaa on vähätelty ja katsottu, että Venäjä turvautuu vanhoihin kylmän sodan aikaisiin keinoihin halutessaan palauttaa suurvaltastatuksensa.

Lännen tahalliset tai tahattomat toimet ovat johtaneet eräiden jäätyneiden konfliktien kuumenemiseen sodan partaalle ja tässä lännellä ei ole ollut varaa vastata sotilaallisella voimalla. Lännen ja Venäjän sota Euroopassa olisi ydinsota, jossa Kiina katsoisi päältä kahden kilpailijan tuhoutumista.

Suomi-neito haluaisi olla uskollinen Eurooppa-sulhaselleen. Tämä tulee kuitenkin Suomelle äärimmäisen kalliiksi. Venäjä on rajanaapuri, joka tuottaa Suomeen taloudellista vaurautta ja energiaa.

Suomi katsoo, että sillä ei ole varaa ilmaista omien taloudellisten ja turvallisuusintressien luonnetta suhteessa Venäjään, koska sehän olisi vastoin eurooppalaista solidaarisuutta. Suomi liputtaa kuviteltujen EU-intressien puolesta ja on valmis alistamaan omat etunsa näille kuvitelluille eduille. Jos Saksan ulkoministeri käy Kiovassa, niin ei hän siellä edusta EU:n intressejä. Hän edustaa siellä Saksan intressejä, jotka hänen onnistuu esittää siten, että Saksan intressit ovat yhtä kuin EU:n intressit. Sama koskee sitä, jos Puolan ulkoministeri käy Kiovassa. Hän on siellä primääristi valvomassa Puolan etuja.

 

Ukrainan kriisi on versonut ajatuksia siitä, miten Venäjää tulee rangaista siitä, että se on turvaamassa Sevastopolin laivastotukikohdan kriisissä, joka on paitsi Ukrainan sisäinen kriisi niin myös lännen ja Venäjän välinen reviiritaistelu.

EU:n ulkoministerit ovat miettineet sopivia luuknappeja Venäjän otsaan. Yksi on keskeyttää EU:n ja Venäjän väliset raamisopimusneuvottelut. Itse asiassa Venäjä on ollut haluton sopimusta solmimaan niin kauan kun EU katsoo Venäjää ylhäältä alas. Kaikkein tärkein raamisopimus olisi Suomelle. Sen avulla saataisiin useita infrastruktuuri- ja kulttuurialoitteita vireille Suomen ja Venäjän kesken. Suomi siis toimii Brysselissä vastoin omaa etuaan.

Toinen rangaistus on viisumivapaussopimuksen valmistelun keskeyttäminen. Kuka ihan oikeasti hyötyisi EU:n ja Venäjän välisestä viisumivapaudesta. Se olisi tietenkin Suomi, joka tarvitsee nyt kaikki taloudelliset impulssit oman taloustilanteensa tukemiseen. Kainuussa on jo merkittävää venäläisten ostosmatkailun vähenemistä, mutta sehän ei hallitusta näy kiinnostavan.

Jos Venäjää vastaan suunnataan talouspakotteita, niin kärsijä on Suomi lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, sillä boikotti pakottaa Venäjän kehittämään sisämarkkinoitaan.

 

Venäjän ruplan arvo on laskenut suhteessa dollariin ja euroon jo pitkään. Samoin ulkomainen pääoma on virrannut pois nousevista talouksista ja Venäjältä jo paljon ennen Ukrainan kriisiä. Tilanne ei ole yksioikoinen. Vaikka ruplan kurssin lasku saattaa olla arvovaltakysymys, niin toisaalta se tuo energiasta saatavien, nousevien valuuttatulojen myötä ylijäämää Venäjän budjettiin, joka täten saatetaan tasolle, jolla myös sosiaaliset velvoitteet pystytään hoitamaan. Moskovan pörssi on laskussa ja se varmaan on huolestuttava piirre myös Venäjälle. Tämäkin trendi oli nähtävissä jo ennen Ukrainan kriisiä.

Venäjän pörssin vaikeudet Ukrainan kriisin johdosta heijastuvat myös Suomeen ja sen pörssiin. Samoin koko maailmantalouden vakaus on vaakalaudalla, jos kriisi eskaloituu.

Suomen media on siitä erikoinen media, että se tietää parhaiten mikä on Venäjän etu. Valitettavasti vain Suomen median näkökannat ovat kaukana siitä, miten Venäjä ja venäläiset näkevät omat intressinsä. Onpa jopa ehdotettu ihan arvovaltaiselta taholta, joka edustaa Venäjä-tuntemusta Suomen mediassa, että Suomen tulisi lakkauttaa kaikki sopimuksensa Venäjän kanssa ja antaa EU:n hoitaa nämä suhteet.

Suomesta ollaan jälleen tekemässä lännen etuvartioasemaa ja olemme itse siihen myötävaikuttamassa. Ei ihme, että historian opetus haluttaisiin Suomessa lakkauttaa.

 

Kirjoittaja on Suomi—Venäjä-seuran puheenjohtaja ja Moskovan entinen suurlähettiläs. Tämä on muut kirjoitukset löytyvät Suomi—Venäjä-seuran blogisivulta www.venajaseura.com/blogi.

0 kommentit