pääkirjoitus / toukokuu 13, 2014 - 09:48 / päivitetty toukokuu 20, 2014 - 14:15

Fasismia pahimmillaan

Toukokuun tapahtumat Odessassa ja Itä-Ukrainan kaupungeissa todistavat, että uusnatsismista näyttää tulevan osa Ukrainan uutta sisäpolitiikkaa. Miksi se on fasismia? Jo pelkästään siksi, että oman maan armeijan käyttö tukahduttamaan maan sisäisiä protestiliikkeitä ja oman maan kansalaisia, on fasismia pahimmillaan.

Järjenvastaista on, kun armeija taistelee omaa kansaa vastaan, sanoipa itäukrainalaisia Venäjä-mielisiksi, separatisteiksi, terroristeiksi tai marginaaleiksi. Mitkä tahansa verukkeet eivät voi puoltaa veritekoja.

Toisen maailmansodan aikana neuvostoliittolaiset, siis mukaan lukien venäläiset ja ukrainalaiset, taistelivat rinta rinnan saksalaisia fasisteja vastaan. Nyt slaavit tappavat Ukrainassa slaaveja. Mistä hyvästä? Jonkun uuden, entistä demokraattisemman ja vähemmän korruptoituneen valtion ideasta? Mutta tällä ei ole mitään yhteistä oikean demokratian kanssa. Vielä vähemmän demokraattisia ovat yritykset pyyhkiä slaavilaisten muistista heidän yhteinen sotatragediansa kirjoittamalla historiaa uudelleen, vääristämällä Voitonpäivän juhlaa ja kieltämällä Yrjön nauhan käyttöä.

 

Kukaan ei ole enkeli ihmisuhreja vaativassa kriisitilanteessa. Niin Ukrainan kuin Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen olisi hyvä muistaa se. Sanon sen siksi, että viime aikoina demokraattisesti käyttäytyvät länsimaat ovat keksineet yhden yleismaailmallisen pahan, Venäjän, jota sopii soimata, syyttää ja jolle passaa väläyttää yhä uusia ”sanktioita”.

Se on oikea kahdenlaisten standardien sirkus. Kirjaimellisesti jokaisen nurkan takana Ukrainassa Eurooppa on mielellään etsimässä ”venäläistä kättä” sen sijaan, että vaatisi Ukrainan väliaikaishallitusta vetämään sotavoimat pois kriisialueista, riisumaan äärioikeistolaiset aseista ja istumaan neuvottelupöytään. Vai odotetaanko jonkun ”korkeimman instanssin” puuttuvan peliin? Sellaiseksi ”instanssiksi” olisi nähtävästi halukas Yhdysvallat, jonka kriisinhallintataitoja on viime vuosina niin hyvin nähty Jugoslaviassa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Onko Yhdysvaltojen onnistunut tehdä maailmasta parempi ja turvallisempi? Tuskin.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on sanonut oikein, että Ukrainan kriisi ei ole itä—länsi-ottelu eikä kriisiä voida ratkaista Washingtonissa tai Moskovassa. Toivoisin vain EU:n kannustavan — yhtä uutterasti kuin se väläyttää uusia sanktioita Venäjälle — Kiovan viranomaisia kuulemaan kansansa toiveita ja löytämään kriisin ratkaisukeinoja mahdollisimman rauhanomaisella tavalla.

0 kommentit