pääkirjoitus / lokakuu 17, 2017 - 15:29 / päivitetty lokakuu 31, 2017 - 16:27

Haasteena on olla perinteikäs ja moderni

Mikko Nesvitski

Karjalan kansallinen teatteri juhli viime lauantaina kunnioitettavat 85 vuotta sympaattisella konsertilla. Onnittelusanoja herui konsertin jälkeen niin viranomaisilta kuin teatterin ystäviltä, ja erityisesti oli ilo nähdä, että juhlaan ehti paljon teatterialan ihmisiä myös Suomesta.

Yksi koskettavimmista hetkistä oli, kun näyttämölle nousi Suomesta tulleita teatterin entisiä näyttelijöitä. Heidän esiintymisensä toi mieleen 1970—1980-lukujen kulta-ajan, jolloin suomalainen kulttuuri oli parhaissa voimissaan Karjalan tasavallassa ja teatteri ehkä historiansa huipulla.

Siihen aikaan ei tiettävästi ole paluuta. Mutta siitä ajasta olemme oppineet yhden asian. Sen asian kiteytti juhlaillassa sanoiksi Ad liberum -teatterin ohjaaja ja johtaja: ”Kansallinen teatteri on Karjalan pääteatteri. Siksi, että se on kansallinen”. Mainiosti sanottu. Karjalan tasavalta ei todellakaan olisi Karjalan tasavalta ilman suomen, karjalan ja vepsän kieltä ja kulttuuria. Toisin sanoen ilman vähemmistökielistä mediaa, Kansallista teatteria ja kielenopetusta olisimme olleet jotakin aivan muuta.

 

Karjalan pääteatterina Kansallisen teatterin pitääkin jatkaa. Teatterin nykyisestä ohjelmistosta ja Tšehovin tai Shakespearen dramatisoinnista saamme olla eri mieltä, mutta yhdessä asiassa voimme kaikki olla vuorenvarmoja: ilman kansallista väritystä ei ole Kansallista teatteriakaan. Sivumennen mainittakoon, että Petroskoissa on muutenkin kaksi venäjänkielistä draamateatteria.

Uusi aika tuo uusia haasteita. Kuinka jatkaa omana itsenään arkista toimintaansa nojautuen parhaisiin perinteisiin, joista teatteri aikanaan tuli laajalti tunnetuksi, ja samalla pysyä ajan tasalla? Kuinka siis olla kansallinen, mutta ajanmukainen? Oman polun kulkeminen on vaativaa.

Juhlakonsertti toisaalta näytti, että voimia teatterilla ja teatterissa vielä on. Takeena ovat muun muassa näyttelijäkuntaan viime aikoina liittyneet nuoret näyttelijät. Kyllä, yhä harvempi heistä puhuu enää suomen tai karjalan kieltä äidinkielenään. Kyllä, usein heidän näyttämöpuheestaan kuulee vielä virheitä, ja ellei kuule, niin ääntäminen särähtää toistaiseksi korvaan. Mutta he näyttävät olevansa sen verran innokkaita näyttelemään ja sen verran vakuuttivat juhlayleisön laulullaan, plastiikallaan ja tanssillaan, että se pani uskomaan: moni rohkeakin projekti voi olla teatterille voimien mukaista — ollakseen samalla kansallinen ja moderni.

0 kommentit