pääkirjoitus / elokuu 30, 2011 - 14:32

Ihminen vs. järjestelmä

Mikko Nesvitski

Petroskoin linjataksit tekevät laitonta bisnestä. Nimittäin ajeluttavat alakouluikäisiä lapsia täydellä hinnalla, toisin kuin laki määrää. Ikävä perinne oli jatkunut totunnaisena käytäntönä vuosia, kunnes eräs petroskoilainen nainen vei toimeliaasti asian ensin kaupunginhallitukselle ja sitten maan presidentille. Tapaus on sinänsä poikkeuksellinen, sillä aikaisemmin vanhemmat eivät juurikaan panneet linjatakseissa hanttiin, vaan joko maksoivat lapsestaan täyden hinnan tai ottivat pienokaisen syliinsä.

Jokin aika sitten kahden lapsen äiti yritti maksaa lapsistaan puolen hinnan linjataksin kuljettajalle. Tämä suuttui, ryhtyi riehumaan ja kärtti naiselta täyden hinnan. Nainen kuitenkin tiesi hyvin, että Venäjällä on federatiivinen laki, jonka mukaan alle 12-vuotias lapsi saa matkustaa vanhempansa kanssa joukkoliikenteessä lastenlipulla, joka on puolet aikuisen hinnasta. Joukkoliikenteeseen kuuluvat myös linjataksit, joilla on näköjään Petroskoissa omat pelisäännöt.

Toki kyseinen sääntö on meillä tuntematon. Jos siitä tiedetään, niin vain suppeassa piirissä. Ei siitä ollut näköjään aavistusta kaupunginhallituksellakaan, jonka puoleen petroskoilainen äiti oli alussa kääntynyt.

Kun yhteisymmärrys osoittautui olevan monen kiven takana, nainen kirjoitti Venäjän presidentille. Valitusta seurasivat paperisota ja puhelinsoitot todennäköisesti monelle eri taholle, kunnes lopultakin asia ratkesi lasten äidin hyväksi.

Nyt linjatakseissa on oltava näkyvissä säännöt, joiden mukaan vanhempi saa kuljettaa mukanaan enintään kaksi lasta omilla istumapaikoillaan puoleen hintaan. Toki sääntöjä ei toistaiseksi oikein huomaa pikkubusseissa. Sen sijaan silmään pistää isoin kirjaimin painettu ilmoitus siitä, että alle 7-vuotiaasta lapsesta on maksettava täysi hinta, jos lapselle varataan oma istumapaikka.

Nostan hattua oikeuksiaan puolustaneelle naiselle. Oletan että Petroskoi ei mitä todennäköisimmin ole harmittava poikkeus yleisestä käytännöstä, vaan lapset lasketaan mielellään täyden hinnan maksaviksi matkustajiksi muuallakin Venäjällä.

Lakeja noudatetaan meillä vastahakoisesti. Harva viranomainen ryhtyy puolustamaan kansalaisten etuja oma-aloitteisesti, vaan sinänsä pienestäkin ongelmasta pitää kannella presidentille. Tässä suhteessa emme ole paljoakaan edistyneet sitten tsaarinaikaisen Venäjän, jolloin mikään asia ei oikeastaan liikahtanut ennen kuin tsaari naksautti sormiaan.

0 kommentit