mielipide / huhtikuu 2, 2014 - 15:23 / päivitetty huhtikuu 23, 2014 - 16:48

Isovenäläisten kansallisylpeydestä

Anatoli Grigorjev

Joulukuussa 1914 Vladimir Lenin kirjoitti kuuluisan Isovenäläisten kansallisylpeydestä -teoksensa. Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä silloin. Sotivien osapuolten tavoitteena oli aiemmin jaetun maailman uudelleenjako. Monien historiantutkijoiden mielestä se oli valloitussota ja epäoikeudenmukainen kaikille osapuolille Venäjän keisarikunta mukaan lukien.

Teoksessaan Lenin arvostaa Venäjän senaikaisia poliittisia voimia ja samalla syyttää niitä selvästä kansalliskiihkosta. Leninin mukaan sosialistit potivat samaa sairautta. Toisin sanoin poliittinen voima, jonka tehtäviin kuului eri maiden ja eri kansojen työtätekevien etujen puoltaminen, oli sittenkin samalla kannalla kuin muutkin. Leninin mielestä kansalliskiihko erottaa kansoja toisistaan, kylvää eripuraisuutta ja ristiriitoja ihmisten välillä.

Lenin sanoo, että sodan päätyttyä tapahtuu useiden epäitsenäisten kansojen kansallinen vapautuminen. Kansojen itsemääräämisoikeus tulee mahdolliseksi Venäjän keisarikunnassa, kuulukoot ne isovenäläisiin tai eivät.

Kuten tiedetään, Vladimir Leninin ennalta aavistaminen täyttyi täydellisesti. Kaikki Venäjän keisarikunnassa asuneet kansat saivat kansallisen vapautumisen harvalukuisat kansat mukaan lukien. On eri juttu, että ihmisten välillä on säilynyt kansallisuuksien välisiä ristiriitoja aina nykypäiviimme saakka. Ukrainan kriisi on hyvin kuvaava esimerkki siitä. Mielestäni täytyy myöntää, että helmikuussa tapahtuneella vallankaappauksella on selvä kansallinen tausta.

Minkä takia Leninin teos nyt juolahti mieleeni? Äsken kävelin Petroskoissa Lenininkatua pitkin. Edessäni oli iso lätäkkö jalkakäytävällä. Lätäkkö oli mahdotonta kiertää. Lukuisat jalankulkijat joutuivat astumaan suoraan nestemäiseen likaan tai painamaan ruumistaan asuintalon seinää vasten päästäkseen jatkamaan matkaansa. Semmoista on jopa Karjalan tasavallan pääkaupungissa Petroskoissa lähellä valtionyliopistoa ja rautatieasemaa. Käy niin, että me tahraamme Leninin nimeä. Kaupungin viranomaiset eivät sekaannu siihen. Eikö löydy rahaa vai ei ole halua toimia kaupunkilaisten hyväksi?

 

Vuonna 1920 Venäjän karjalaiset käyttivät itsemääräämisoikeuttaan ja perustivat Karjalan työkommuunin. Karjalan työkommuuni oli perustamisensa jälkeen vuonna 1920 väestöltään vahvasti karjalais-suomalaisvoittoinen alue. Maan teollistamisen johdosta Karjalaan on tullut rakentajia muista neuvostoliiton tasavalloista. Sen jälkeen suhdeluku itämerensuomalaisten ja muualta tulleen väestön välillä on muuttunut. Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan perustaminen hidasti alueen venäläistymistä, mutta hyvin vähän.

Sodanjälkeisinä vuosina rakennettiin Segežaan, Kontupohjaan ja Kostamukseen sellu- ja paperikombinaatit ja malminrikastamo. Rakennustyömaille on saapunut rakentajia Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavalloista.

Nykyisin Karjalan karjalaisitta ja suomalaisitta ei voi olla Karjalan tasavaltaa. Venäjän ja Karjalan lainsäädäntö suojelee Karjalan kantakansojen etuja. Siitä huolimatta itämerensuomalaisten kansojen tilanne on masentava. Lain mukaan karjalaisille ja suomalaisille pitää antaa erityistä tukea. Ei siinä asiassa saa säästää.

 

Nykymaailmassa kansallinen vähemmistö ei pysty selviytymään ilman valtion tukea. Tuntuu ristiriitaiselta, että Venäjä tukee ulkovenäläisiä, muttei tue omien kotimaassa asuvien kansalaisten laillisia intressejä, heidän oikeuksiaan kansalliseen omaperäisyyteen, kulttuuriin ja kansalliseen kieleen.

Venäjä on luvannut, että Krimin niemimaalla tulee olemaan kolme virallista kieltä eli venäjä, ukraina ja krimintataari.

On täysin luonnollista, että Karjalan tasavallassakin voisi ottaa virallisesti käyttöön venäjän kielen lisäksi kaksi itämerensuomalaista kieltä. Eihän Karjalan tasavallan status ole Krimin tasavallan statusta alhaisempi, ja oikeuksia on meillä vähintään saman verran. Karjalaisten ja suomalaisten pienestä osuudesta Karjalan tasavallan asukaslukuun nähden voi sanoa, että Suomessa on kaksi virallista kieltä, suomi ja ruotsi. Sen yhteydessä ruotsinkielisen väestön luku on Suomessa paljon pienempi kuin Karjalassa asuvien karjalaisten ja suomalaisten tasavallan asukaslukuun nähden.

Omasta puolestani aion tehdä lakialoitteen, jotta Karjalan tasavallassa olisi kolme virallista kieltä. Toivon, että tasavallan johto tekee kaikkensa Karjalassa asuvien karjalaisten ja suomalaisten tukemiseksi.

 

Kirjoittaja on Karjalan kongressin puheenjohtaja.

0 kommentit