mielipide / marraskuu 12, 2013 - 14:26 / päivitetty marraskuu 12, 2013 - 14:27

Itämerensuomalaisesta mediasta Karjalan käyntikortti

Sakari Linden

Karjalan tasavallasta Venäjältä on kuulunut tänä vuonna ikäviä uutisia. Punalippu-nimellä vuonna 1928 perustetun Carelia-aikakauslehden julkaisutiheyttä on päätetty harventaa ja henkilöstöä vähentää. Ikävästä tilanteesta masentumisen sijaan on katsottava tulevaisuuteen ja tartuttava siihen potentiaaliin, joka itämerensuomalaisilla kielillä on Suomen ja Karjalan tasavallan välisissä suhteissa.

 

Helsingin yliopiston Renvall-instituutin dosentti Arto Luukkanen julisti Uuden Suomen blogikirjoituksessaan torstain 31.10. suomenkielisyyden hautajaisiksi Petroskoissa. Perusteena räväkälle ilmaukselleen hän esitti Carelian seitsemän toimittajan ja henkilökunnan jäsenen irtisanomista. Luukkasen mukaan tarkoituksena on ensin vähentää julkaisujen tahtia ja lopuksi antaa lehdelle kuolinisku. Hän näkee toimien todellisen kohteen olevan Karjalan tasavallassa elävä suomenkielinen vähemmistö ja Suomi yleensä.

Mielestäni tilannetta on kuitenkin vielä turha dramatisoida liikaa. Carelian kehittämisessä on mahdollista löytää uusia suuntia. Suomen ja Karjalan tasavallan välisissä suhteissa on paljon käyttämätöntä potentiaalia niin Karjalan tasavallan talouden kuin Karjalassa puhuttavien itämerensuomalaisten kielten elinvoiman kannalta.

Karjalan kansallisuuspolitiikan ministeriön edustajat ovat kritisoineet lehteä muun muassa sen vajanaisen lukijakunnan vuoksi. Oli ministeriön viranomaisten kritiikki perusteltua tai ei, on joka tapauksessa ymmärrettävää, että huonossa taloudellisessa tilanteessa Karjalan hallitus kantaa huolta taloudellisesti kannattamattoman lehden kehityssuunnasta.

Karjalan hallitukselta on vaadittava avoimuutta uusille ideoille ja tukea lehden kehittämiselle, ovathan Venäjä ja Suomi vuonna 2004 solmitussa valtiosopimuksessaan sitoutuneet yhteisesti karjalan, vepsän ja suomen tukemiseen. Sopimuksen hengessä Karjalan hallituksen on pyrittävä löytämään ratkaisuja, jotka voivat tehdä aikakauslehdestä suositumman ja kannattavamman.

 

Carelia ja muutkin Periodikan suomenkieliset julkaisut pitäisi kohdentaa palvelemaan enenevässä määrin suomalaisia tilaajia. Kehityssuunta olisi luonnollinen — onhan Karjalan tasavalta ollut päämiehensä Aleksandr Hudilaisen johdolla kiinnostunut etenkin taloudellisesta yhteistyöstä Suomen kanssa.

Periodikan uudistetut julkaisut voisivat olla Karjalan tasavallan käyntikortti Suomeen. Julkaisut tulisi nähdä olennaisena osana alueen tavoitetta houkutella Suomesta lisää matkailijoita ja investoijia. Samalla ne palvelisivat yhä alkuperäistä tarkoitustaan antaen Karjalan tasavallan suomenkieliselle väestölle mahdollisuuden vaalia kieltään ja kulttuuriaan, osallistua alueen poliittiseen elämään ja saada uusia vaikutteita. Synergiaedut olisivat huomattavat.

Karjalan tasavallan kielitilannetta tarkasteltaessa on muistettava, että liian suurta painoarvoa ei saa antaa suomelle. Nimenomaan karjala ja vepsä ovat heikossa asemassa ja uhanalaisia kieliä. Pääpaino tulisikin olla niiden tukemisessa.

Karjalalla ja vepsällä pitäisi olla paikkansa myös Periodikan uudistetuissa, enemmän Suomen markkinoille tarkoitetuissa julkaisuissa. Vepsäksi ja karjalaksi kirjoitetut artikkelit voisivat antaa julkaisulle raikkaan ja eksoottisen tuulahduksen sekä lisätä suomalaisten tietoisuutta muista itämerensuomalaisista kielistä.

 

Kirjoittaja on Espoossa asuva Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja.

0 kommentit