mielipide / toukokuu 27, 2013 - 09:36 / päivitetty kesäkuu 7, 2013 - 09:39

Julkilausuma karjalaisten 7. edustajakokoukselle

Anatoli Grigorjev

Karjalan kansan ensimmäisestä edustajakokouksesta on kulunut 22 vuotta. Nyt voidaan todeta, että Karjalan tasavallassa asuvien karjalaisten asema on heikentynyt entisestään. Voi jopa sanoa, että se aikaväli on ollut huonoin karjalaisten historiassa Karjalan työkommuunin perustamisesta lähtien. Karjalan työkommuunin satavuotispäivää juhlitaan vuonna 2020.

Vuosina 2002—2010 karjalaisen väestön lukumäärä on supistunut erittäin paljon Karjalassa, mikä on herättänyt kysymyksen karjalaisten olemassaolosta omaperäisenä etnisenä yhteisönä.

Vuonna 1905 Arkangelin ja Aunuksen läänien 30 volostissa asui yhteensä yli 100 000 karjalaista eli yli 80 prosenttia näiden kuntien asukasluvusta. Kyseessä olivat äidinkieltä puhuneet karjalaiset, joilla oli muitakin kansalle tyypillisiä etnisiä piirteitä.

Nykyisin Karjalan tasavallan silloista laajemmalla alueella asuu noin 40 000 karjalaista eli alle 7 prosenttia tasavallan asukasluvusta. Sen ohella hyvin monet karjalaiset eivät osaa äidinkieltään ja ovat menettäneet merkittävimmät etniset ominaisuutensa.

Venäläistyminen on nykykarjalaisten suurin ongelma. Karjalaiset kansana ovat hukkumassa kansalliseen kasvottomuuteen. Se koskee kaikkia aloja, lähinnä taloutta, politiikkaa, kulttuuria, tieteitä, sivistystä ja sosiaalis-taloudellisia suhteita.

 

Tässä tilanteessa olemme sillä kannalla, että ensiksi Venäjän ja Karjalan viranomaiset ovat velvollisia laatimaan ja hyväksymään valtionohjelman, joka tukisi monipuolisesti Karjalan tasavallassa asuvia karjalaisia. Sen yhteydessä täytyy ottaa huomioon, että monien vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen kuluessa Karjalan maat ovat olleet Venäjän ja Neuvostoliiton bruttokansantuotteen kasvun lähteenä. Se on laillisena perusteena karjalan kansan tuki- ja kehitysohjelmien rahoittamiselle liitovaltion osalta.

Toiseksi täytyy tehdä ensisijaisesti olennaisia korjauksia Karjalan tasavallan opetusjärjestelmään. Korjausten tehtävänä olisi karjalan ja suomen kielen pakollisen opetuksen turvaaminen kouluissa. Kyseessä ovat karjalaisten lapset.

Täytyy turvata koulun päättäneiden karjalaisten opiskelijoiden pääsy korkeakouluihin. Parhaille opiskelijoista pitää järjestää opetusta Moskovan ja Pietarin yliopistoissa ja ulkomailla. Äärimmäisen tärkeää on luoda uudestaan Venäjällä asuvan karjalan kansan intellektuaaliset voimavarat.

 

Nyt tasavallan talous on muuttunut liittokeskuksen raaka-ainelähteeksi. Sellainen tilanne on vaikuttanut kielteisesti tasavallan karjalaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen asemaan. Täytyy muuttaa taloudellinen tilanne ottaen huomioon tasavallan intressit, mikä vuorostaan tulee vastaamaan Venäjän federaation federalismin periaatteita ja perustuslaillista rakennetta.

Karjalassa täytyy luoda uudestaan kansalliset karjalaiset alat ja elinkeinot kuten metsäteollisuus, maatalous ja kotiteollisuus. Samanaikaisesti valtio on velvollinen tukemaan karjalaisten asuttamia seutuja. Niillä pitää olla koko Karjalan kansan omaisuuden status.

Vallanpitäjien täytyy kiinnittää erikoista huomiota Karjalan kansallisuuspolitiikan ja opetusministeriöön sekä paikallisen itsehallinnon asioita hoitavaan virastoon, joiden yhteisenä päämääränä on karjalaisten tukeminen. Valtioelimissä pitää olla kansallisuuspolitiikan todellisia asiantuntijoita.

Tasavallassa täytyy säätää oikeusnormit, jotka takaavat karjalaisten nykyistä laajemman edustuksen tasavallan poliittisessa järjestelmässä ja täytäntöönpanovallassa. Sellainen tapa on jo kauan ollut käytössä useissa maissa eikä vaadi uusien ja ylimääräisten säädösten kaavailua.

Siinä on vajanainen Karjalan karjalaisten ongelmien lista. Toivottavasti Venäjän federaation ja Karjalan tasavallan vallanpitäjät kallistavat korvaansa karjalan kansan edustajien puheille ja tekevät kaikkensa karjalaisten kansallisen kehityksen ja tukemisen hyväksi.

Anatoli Grigorjev on Karjalan kongressin puheenjohtaja.

0 kommentit