pääkirjoitus / maaliskuu 19, 2013 - 14:27

Kansallinen keittiö suosioon!

Se tapahtui. Ensimmäinen jenkkiläisperäinen pikaruokaravintola avasi ovensa Petroskoissa. "Kauan odotettu", mainoksissa luki. Niinpä juuri. Viime perjantaina tungosta oli saman verran, kuin putiikkien oven edessä Yhdysvalloissa varhaisaamulla mustana perjantaina.

Tapahtuma ei sinänsä olisi maininnan arvoinen, jos se ei olisi yleisen ikävän kehityksen seurausta. Globalisaation sumussa Petroskoi on kiihtyvää vauhtia kadottamassa omaperäisyytensä viimeisiä muruja.

 

Karjalan, ja siis karjalaistenkin, pääkaupunki muistuttaa yhä enemmän ilmeetöntä keskivertokaupunkia, johon turistit eivät mielellään lähde. Ja minkähän perään heidän olisi lähdettävä, jos he näkevät täällä samaa kuin kotikonnuillaan?

Jos matkailun kehittämistä on sanottu Karjalan kehityksen avainsanaksi, niin matkailulle olisi laadittava myös ainutlaatuista sisältöä. Mikäli tyydymme vain jäljittelemään vieraita kulttuureja ja tapoja, on turha ihmetellä, miksi turistit eivät Petroskoissa viihdy.

 

Euroopan maista tiedämme, kuinka vahvasti sikäläiset pitävät historiastaan ja perinteistään kiinni ja hyödyntävät sitä mahdollisimman paljon. Petroskoi ei ole tässä mielessä täydellinen eurooppalainen kaupunki.

Meillähän on sentään omat, vuosisataiset kansalliset ruokaperinteet, jotka vetäisivät vertoja mille tahansa fast foodille. Se on sinänsä meidän oma fast food. Karjalanpiirakoita, sultsinoita, kalakukkoja, keitinpiiraita, pyöröjä, tsupukoita… Colan sijaan vellejä ja kiisseleitä. Paitsi että se on tarpeeksi autenttista, se on myös terveellistä ruokaa.

Toki paikalliset yrittäjät eivät mielellään satsaa suomalais-ugrilaisen keittiön kahviloihin. Ei oikein kannata eikä tuo pikavoittoa. Olisiko tasavallan viranomaisten jo aika ajatella, millä keinoin voitaisiin tukea yrittäjiä, jotka ryhtyvät kehittämään ja viemään eteenpäin kansallisia ruokaperinteitä? Suomalais-ugrilainen keittiö voisi olla yksi Petroskoin matkailullisista valteista.

0 kommentit