pääkirjoitus / elokuu 16, 2011 - 14:16

Kansallinen ylpeys kateissa

Mikko Nesvitski

Elokuisessa helteessä istuimme suomalaisten ystävien kanssa iltaa Corsica-kahvilassa talossa Kuibyshevin- ja Sverdlovinkadun risteyksessä. Puhe kääntyi myös Karjalan suomen- ja karjalankieliseen kirjallisuuteen ja kirjailijoihin. Tulin muistelleeksi, että siinä samassa talossa oli asunut Antti Timonen, yksi Karjalan kansankirjailijoista, jonka muistolaatta on jossain talon seinässä.

Laatta ei helpolla löytynyt. Kahvilan ulkoterassin verhous on jättänyt sen vain ulkoasiakkaiden näkyviin. Seuralaiseni joutuivat hieman ymmälleen, että moinen on kahvilan omistajalle annettu tehdä. Paikalliset viranomaiset ovat näköjään toista mieltä: mitäs kaupungin vieraille hyötyä pienestä laatasta, kun monelle petroskoilaisellekaan Antti Timosen nimi ei sano enää paljon mitään.

Virkamiehet ovat valitettavasti oikeassa: meidän oma, sanoisin kansallinen historia, on Petroskoissa hyvin tiukalla. Maineikkaista maanmiehistämme muistaminen rajoittuu niukkoihin muistolaattoihin, joista "tuorein" saattaa olla vuosikymmenen takainen. Eikä laattoja kohdella minkäänlaisina muistomerkkeinä, vaan pikemminkin vähän kysyttyinä seinissä roikkuvina "historiallisina mainoksina".

Karjalan kansallisbaletin alkuunpanijan Helmer Sinisalon muistolaatta on saanut Lenininkadulla kiusaavaksi naapurikseen kenkäkauppamainoksen. Taidemaalari Aleksei Avdyshevin ja kirjailija Aleksandr Linevskin laatat Kuibyshevinkadulla ovat jääneet pankkien ja turistitoimistojen mainosten varjoon. Runoilija Jalmari Virtasen suomenkielinen muistolaatta on alusta alkaen ollut väärässä talossa.

Monet suomensukuiset henkilöt ovat tuoneet mainetta Karjalalle. Kansallisen teatterin perustaja Ragnar Nyström, Neuvostoliiton kansantaiteilija Liisa Tomberg, Karjalan kansankirjailijat Ortjo Stepanov ja Jaakko Rugojev, taiteilija Sulo Juntunen, kuvanveistäjä Leo Lankinen ja monet muut. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Monelle ei ole muistolaattaa eikä yhdellekään löydy patsasta saati sitten hänen mukaansa nimitettyä katuakaan.

Venäläissyntyisetkään eivät ole kohdanneet parempaa kohtaloa. Muisto kirjailija Dmitri Gusarovista tai Petroskoissa varttuneesta runoilijanerosta Robert Rozhdestvenskista elää vain laatoissa.

Jos kansa ei kunnioita historiaansa, sillä kansalla on tuskin tulevaisuutta. Vanhasta viisaudesta on Petroskoissa ikäviä todisteita. Vaikuttaa siltä, että mitä vähemmän muistamme historiaamme, sitä paremmin paikalliset viranomaiset voivat. Sitä enemmän Petroskoi muistuttaa kasvotonta venäläistä periferiakaupunkia. Sitä armottomammin voivat valtaapitävät muovata katukuvaa omien intressiensä hyväksi.

1 kommentit

Kommentit

Käyttäjän Juha Veikko kuva
Lähettänyt Pe, 02/10/2012 - 03:03 käyttäjä Juha Veikko

Lehtenne pääkirjoitus "Kansallinen ylpeys kateissa" sai minut muistelemaan Jaakko Rugojevia. Hän on ollut Suomessa varsin tunnettu nimi etenkin 70- ja 80-luvuilla, jolloin mm. esitettiin hänen sanoittamaansa ja Eero Ojasen säveltämää teosta "Silmät armaat, sinisenharmaat"  (jota, muuten, esitän yhä edelleen syntymäpäivälauluna ystävilleni vaimoni kanssa). Noilla vuosikymmenillä opin lisää hänestä ja hänen tuotannostaan Punalippu-lehden kautta.

Luettuani pääkirjoituksen nettilehdestänne tein välittömästi Google-nettihaun. Saanto oli hyvä - Jaakko Rugojeville on mm. omistettu oma sivu suomenkielisessä Wikipediassa. Verkkohaku Jyväskylän seudun kirjastoista toi puolestaan esiin kaksikymmentä teosta, joissa pääasiallisena tai osatekijänä on ollut Jaakko Rugojev. Mukana tässä listauksessa on myös Marjatta Meritähden sävellyksiä hänen runoihinsa ("Pyörykkä-lauluja") sekä edesmenneen näyttelijän, Tauno Palon, hieno tulkinta alussa mainitsemastani laulusta. 

Jaakko Rugojev on siis ollut tunnettu kirjailija- ja runoilijanimi ainakin muutaman vuosikymmenen takaisissa taiteilijapiireissämme, ja hänen teoksiaan on myös toivottu kirjastoihin. Itse en häntä valitettavasti koskaan tavannut, vaikka kuoromme tekikin esiintymismatkan Petroskoihin noina aikoina.

Tämän kommenttini halusin lähettää lehteenne kertomaan Jaakko Rugojevin arvostuksesta Suomessa. Toivottavasti pystytte pitämään hänen muistoaan edelleen yllä Petroskoissa!