pääkirjoitus / lokakuu 24, 2017 - 17:19 / päivitetty lokakuu 31, 2017 - 16:27

Kielenopetusta oppituntien ulkopuolella?

Mikko Nesvitski

Karjalan kielen opetus nousi esille kielenopetusta tukevan koordinointineuvoston istunnossa Kotkatjärvellä Aunuksen piirissä viime viikolla. Istunnossa esiteltiin karjalan kielen opetuksen monitoroinnin tuloksia. Niiden mukaan kielenopetuksessa on viime aikoina lisääntynyt koulutuntien ulkopuolisen opetuksen osuus.

Tuon lisäopetuksen määrän kasvu on yhtäältä hyvä asia. Se antaa lasten ja nuorten oppia kieltä tai parantaa kielitaitoa muutoinkin kuin vain oppitunneilla. Opetusviranomaisille se antaa puolestaan mahdollisuuden järjestää kielenopetus siinä, missä karjalan kielelle ei ole oikein tilaa peruskoulun tiukassa tuntijaossa.

Toisaalta oppituntien ulkopuolisen opetuksen luonne puhuu jo siitä, että se on valinnanvarainen. Toisin sanoen lapset tai useimminkin heidän vanhempansa päättävät, lähteekö lapsi mukaan vai ei. Oppilaiden erittäin suuri kuormitus koulupäivän ulkopuolella ei ole harvinaista nykyään. Niinpä kieli saattaa erittäin hyvin jäädä lasten lukuisten muiden liikuntaharrastusten tai taidekerhojen varjoon.

Myös muodon ja relevantin sisällön valinta ja tasapaino on ongelmana oppituntien ulkopuolisessa opetuksessa. Liian moni asia jää siinä konkreettisen opettajan vastuulle, ja liian monista yksityiskohdista hän joutuu päättämään itse.

 

Se puolestaan kannustaa opetusalan toimijoita määräämään entistä tarkemmin ulkopuolisen opetuksen sisältöä, jotta se täydentäisi ja tukisi varsinaisia perusopetusohjelmia. Kysymys siitä, miten hyvin opettaja osaa ainetta ja osaa sitä opettaa, ei ole päällimmäinen. Mitkä opetusmenetelmät ja opetusvälineistöt ovat opettajan käytössä? Osataanko hyödyntää tietoverkkoja ja etäopetusteknologioita? Ja vihdoinkin, mikä on tavoite ja missä opettajan tulosvastuun raja menee?

Ulkopuolisen opetuksen lisääntyminen viestii myös siitä, että kielitunteja ei ole riittävästi niiden paikkakuntien koulujen opetusohjelmassa, joissa kielenopetukselle olisi kysyntää. Sama ongelma koskee myös suomen kielen ja pienemmässä määrin vepsän kielen opetusta.

Toimivan, kaikille osapuolille sopivan ratkaisun löytäminen on kiven takana. Mahdollisesti jonkinlaisia ratkaisumalleja kaavaillaan Petroskoissa joulukuun alussa konferenssissa, jossa käsitellään nimen mukaisesti ”itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien ekologiaa”. Opetuksen rooli on kiistattoman suuri kieli- ja kulttuuri-identiteetin säilyttämisessä.

0 kommentit