pääkirjoitus / lokakuu 29, 2013 - 14:07 / päivitetty lokakuu 29, 2013 - 14:08

Kieli-instituutin toiminta uhattuna

Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen toiminta on uhattuna. Syynä on Venäjän hallituksen päätös Venäjän tiedeakatemian organisaatiomuutoksesta, selkeämmin sanottuna laitoksen rahoituksen supistamisesta ensi vuodesta alkaen. Muutoksen piiriin joutuvat maan alueiden tiedeakatemiat, myös Karjalan tiedekeskus, johon kielen tutkimuslaitos kuuluu.

Tutkimuslaitoksen merkitystä on vaikeaa yliarvioida. Vuodesta 1930 instituutti on tutkinut Karjalan tasavallan karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten kieltä, kulttuuria ja historiaa.

Instituutin toiminnan tulokset ovat laajalta skaalalta ja niitä on käytetty eri aloilla, alkaen kansanjuhlista ja päättyen matkailuun ja lainsäädäntään. Meriittilistalle ovat kuuluneet mm. kirjat, jotka saattoivat yleiseen tietoon karjalaiset runolaulut ja loivat pohjan karjalaiselle ja vepsäläiselle kirjakielelle, sekä yli 4000 tuntia ääninauhoitteita, myös niiden kylien perinnetaitajilta, jotka ovat hävinneet Karjalan kartasta. Listaa voi jatkaa. Nytkö tämä kaikki tuhkana tuuleen?

 

Edellisinä vuosina instituutin toimintaa rahoitettiin Venäjän budjetista. Suurin pelko liittyy nyt siihen, että tuo rahoituskanava suljetaan tiedeakatemian muutoksen jälkeen ja kaikki velvoitteet valtio sälyttää Karjalan tasavallan kannettavaksi.

Pystyykö Karjala huolehtimaan tiedekeskuksen toiminnasta kireän rahan politiikan aikana, siinäpä vasta kysymys. Voimme olettaa jo nyt, että tasavallan alijäämäisestä budjetista tuskin löytyy tarvittavissa määrin rahaa instituutin toiminnan tukemiseksi.

Karjalan karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten neuvosto suositti viikko sitten talous- ja muille ministeriöille instituutin rahoittamista Karjalan budjetin kohdeohjelmista. Ongelmana on toki se, että kohdeohjelmien kassa on Venäjän budjetin rahoitukseen nähden pieni ja siitä rahoitetaan vain projekteja sekä ohjelma- ja julkaisutoimintaa.

Karjalan hallitukselta sopii odottaa ripeitä toimia, mikäli tutkimuslaitos joutuu reformin uhriksi. Silloin raha olisi kerta kaikkiaan pakko löytää omasta takaa. Laitoksen säilyttäminen viestisi viimein siitä, että itämerensuomalaisten kansojen kieli, kulttuuri ja historia merkitsevät paljon niin hallitukselle itselleen kuin koko tasavallalle.

0 kommentit