mielipide / toukokuu 7, 2013 - 13:45 / päivitetty toukokuu 14, 2013 - 13:50

Kieli koulusta – kulttuuri sydämestä

Vladimir Kolomainen

Petroskoin vanhin kielikoulu, Pauli Corganin nimeä kantava 17. kymnaasi, ei aio jatkaa suomen kielen opetusta pitkänä kielenä. Tämä tieto on kuohuttanut räjähtäneen pommin tavoin Karjalan tiedotusvälineitä. Mitä ilmeikkäimpiä kommentteja on löytynyt nettijulkaisujen sivuilta. Minkä perusteella kymnaasin rehtori päätti lopettaa 45 vuoden ajan kestäneen suomen kielen opetuksen koulussa, jonka oppilaat alkoivat lukea suomea pitkänä kielenä ensimmäisinä Karjalassa aikoinaan?

Petroskoin 17. kymnaasilla on ollut aina oikein hyvän kielikoulun maine, joten monet vanhemmat ovat tahtoneet lastensa opiskelevan siellä, vaikka perhe asuisikin kaukana koulusta pitkän koulumatkan päässä. Koulussa hankittava hyvä kielitaito korvaisi vaivat ja elämään astuva nuori ihminen olisi kiitollinen vanhemmilleen heidän tekemästään valinnasta.

Hyvä kielitaito laajentaa tuntuvasti ihmisen työllistymismahdollisuuksia ja se luo vahvan perustan lisäammatin hankkimiseksi, mikä on erittäin arvokasta markkinatalousoloissa. Ala-luokkalaisetkin ymmärtävät hyvin tämän nykyään, vaikka 15–20 vuotta sitten tämä huolestutti pelkästään lasten vanhempia.

 

Valtionoppilaitoksena koulu joutuu noudattamaan lain määräyksiä ja puitteita. Opetusstandardi määrää sen, että vieraan kielen pitkänä kielenä opettaminen on järjestettävä toiselta luokalta alkaen asianomaisen opetusohjelman ja oppikirjojen mukaan, ja tämä on oikein.

Mielestäni kymnaasin rehtori ei saa riistää suomen kielen opiskelumahdollisuutta sillä verukkeella, että käytössä olevat oppikirjat ja opetusohjelmat olisivat muka vanhentuneita. Varsinkin kun suomea 17. kymnaasissa pitkään opettanut Irina Syrjäläinen on laatinut uudet oppikirjat 2.–4. luokille eikä opetusohjelman laatukaan ole mikään este.

En hyväksy kymnaasin rehtori väitettä, ettei halukkaita suomalaiseen kieliluokkaan olisi löytynyt tarpeeksi. Pikemmin kyseessä on se, millä tavalla vanhempia on uskoteltu siirtämään lapsiaan englantilaiseen luokkaan. Kyllä se tiedetään, että yleistä mielipidettä pystytään ohjamaan halutessa ja keinovalikoima on laaja silloin.

 

17. kymnaasi ei ole ensimmäinen oppilaitos, josta suomen kieli saa potkut, ellei täysinäisesti, niin ainakin osaksi.

Samaa tapahtui aiemmin Petroskoin 36. koulussa ja Kostamuksen Kontokki-koulussa. Vuosi 2013 on julistettu karjalan kielen vuodeksi Suomessa. Tämän merkeissä molemmin puolin rajaa valtiot toteuttavat lukuisia kulttuuriprojekteja, joiden kokonaisarvo on 150 miljoonaa ruplaa. Miksi samanaikaisesti suomen kieltä kohdellaan näin kaltoin Karjalan tasavallassa?

Tuntuu siltä että Karjalan suomalaisuutta sammuteltaisiin ajamalla määrätietoista hetkellistä politiikkaa, kunnes viimeinen kipinä sammuu hiileksi ja tasavaltamme suomalaisuus jää enää vanhempien ihmisten muistoihin, Karjalan kansallismuseon museokokoelmaan ja kansalliskirjaston hyllyille.

Moni suomen kielen opettaja on menettänyt työpaikkansa ja moni voi menettää sen lähiaikoina.

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto vastustaa suomen kielen syrjimistä ja kehottaa kaikkia suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin kannattajia puolustamaan kaikin keinoin kieltä ja kulttuuria.

Karjalan tasavalta, joka sai alkunsa suomalaisten perustamasta Karjalan työkansan kommuunista, on jo menettänyt vahvana opinahjona vuosikymmeniä toimineen Petroskoin yliopiston itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunnan. Nyt suomen kieltä on alettu karsia pois kouluista. Mitä seuraavaksi?

Vladimir Kolomainen on Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtaja.

0 kommentit