pääkirjoitus / lokakuu 17, 2012 - 08:13

Kielistä eletään

Mikko Nesvitski

Lähdin maanantaina Kansallisen teatterin juhlailtaan pelonsekaisin tuntein. Mieltäni ahdisti ties miestä tullut harhaluulo, että salissa puhutaan koko ajan vain venäjää. Toki illan juontajien ensimmäiset repliikit jo osoittivat, että turhasta oli koko hermoilu.

Juontajat puhuivat miltei yksinomaan suomea, suomi ja karjala soljuivat kauniisti näyttelijöiden suusta ja onnittelijatkin puhuivat tai yrittivät puhua muuta kuin venäjää. Erittäin arvokkaaksi koin kuitenkin sitä, että myös teatterin venäläistaustaiset näyttelijät puhuivat välillä suomea ja niinkin hyvin, että heidän puheistaan sai irti korvia liioin heristämättä. Myös pääohjaaja Andrei Dežonov yllätti. Hän uskaltautui toteuttamaan pitkäaikaisen hartaimman toiveensa ja lauloi pienen biisin suomeksi. Jotkut puhuivat lisäksi karjalaa, ja Andrei Gorškovin rap-laulu livvin murteella oli omiaan tekemään kieliparaatista entistä vakuuttavamman.

 

Ja hyvä näin. Juhlaesitystä seuratessani ajattelin, että nimenomaan kansalliset kielet ovat Kansallisen teatterin ainoa valtti ja olemassaolon perusedellytys. Mieleen muistui parin vuoden takainen hälinä, kun Kansallisesta haluttiin venäjänkielistä draamateatteria. Yhäkin eräät tahot saattavat tavan takaa mietiskellä uudelleen, tarvitaanko teatterissa suomea, karjalaa ja tästä näytäntökaudesta alkaen vielä vepsää. Kyllä tarvitaan. Nyt ja aina.

Venäjän kielellä Kansallinen ei taatusti olisi sitä, mitä se on nyt. Koko laitostahan ei olisi ollut. Meillähän on muita venäjänkielisiä teattereita. Toisaalta kun näyttelijät esiintyvät vaikka karjalaksi, antaa heille mielellään anteeksi jotkut pienet kömmähdykset, joita venäjänkielisessä teatterissa ei aina välttämättä anneta.

 

Kansallinen teatteri on Karjalan tasavallan itämerensuomalaisuuden yksi mahtavimmista tyyssijoista. Mahtipontiselta mahtaa kuulostaa, mutta totta se on.

Sen ymmärtää hyvin Karjalan kulttuuriministeri Jelena Bogdanova. Sen näyttää ymmärtävänsä Karjalan päämies, joka istui salissa loppuun asti ja juhli päivänsankareiden kanssa vielä jonkin aikaa jatkobileissäkin. Samaa ei voi sanoa muista viranomaisista. Heitä oli alussa sankka joukko, josta hävisi esityksen varrella katsomosta leijonanosa omille teilleen.

Siis se osoittaa, että vähintään Hudilaiseen ja Bogdanovaan Kansallisen teatterin johtajat ja näyttelijät voivat luottaa. Se osoittaa myös, että muut viranomaiset osaavat kyllä lausua kauniit sanat, mutta syvemmältä ottaen ovat kuuroja kansalliskielisen kulttuurin vaikuttajien ja laitosten huolille ja ongelmille.

1 kommentit

Kommentit

Käyttäjän Juha Veikko kuva
Lähettänyt La, 10/27/2012 - 09:01 käyttäjä Juha Veikko

Viitaten taannoiseen keskusteluun junayhteydestä Joensuun ja Petroskoin välillä (jota lämpimästi kannatan) tuon esiin idean juna-teatterimatkapaketista. Omassa maassammehan markkinoidaan vastaavia hotelli-teatteripaketteja, joten näkisin vastaavan matkailu- ja kultturituotteen tervetulleeksi myös sinne Karjalaan. - "Mietintämyssyyn" paikallisille päättäjille...