mielipide / lokakuu 30, 2012 - 13:15 / päivitetty lokakuu 30, 2012 - 13:22

Kiitos dosentille aiheesta

Eira Pitkänen

Meni ajan taju päin pöpelikköä ja tuli kiirus pakinan kanssa. Deadline pukkasi eteen, vaikka aiheet olivat vasta päässä yhtenä köytenä, josta ei saanut tolkkua. Sattumoisin avasin syyskuun lopulla ilmestyneen Karjalan Sanomien numeron, ja kuin taivaan lahjana sen kakkossivulla oli juttu Revansismi Suomessa — totta vai tarua. Jutun aiheena ei ole tuo maailmankuulu valehtelija paroni von Münchhausen, vaikka niin luulisi. Kyseessä on dosentti Johan Bäckman, joka tällä erää tunnettaneen parhaiten venäläisten lasten oikeuksilla ratsastamisesta. Siinä hän on uskottava kuin von Münchhausen tykinkuulan selässä.

Petroskoissa dosentti on käynyt esiintymässä yhtä ansioituneesti Karjalan valeasiantuntijana.

 

Bäckmanin yhden miehen tietosota on käsittämätöntä. Sen motiiveja on vaikea ymmärtää. Luuleeko hän nuoleskelevansa venäläisiä ja saavansa siitä itselleen jotakin etua? Vai onko pupun puhuminen kotimaasta kostoa jonnekin päin? Lapsipuheisiin nähden Venäjällä ollaan sentään saamassa silmät auki. Sikäläinen lapsiasiamies on myöntänyt saaneensa vääristeltyjä tietoja juuri Bäckmanilta. Mitä miettinee ärhäkästi asiassa esiintynyt Venäjän ulkoministeri asian uudesta käänteestä?

Heräilee tässä kysymys, minkälaista noottia vielä saadaan rajan takaa kun dosenttimme käy siellä saattamassa ihmisiä naurunalaisiksi.

 

En minäkään muuten jaksa hyväksyä menettelyä Anton-pojan tapauksessa. Aikuiset miehet leikkivät agenttileikkiä ja salakuljettivat sieppaamansa pienen lapsen auton takakontissa rajan yli. En hyväksy Antonin nappaamista äidiltään, vielä vähemmän sitä, että hänet asetettiin alttiiksi pelottavalle tilanteelle rajanylityksessä.

En liioin usko, että Suomen(kaan) kaikki lasten huostaanotot ja huoltajuuspäätökset ovat oikeudenmukaisia. Asennevirheitä ei nykyresurssein ole helppo kitkeä. Uhreiksi joutuu epäilemättä niin koti- kuin ulkomaisia perheitä. Mutta tuollaiset bäckmanit eivät tilannetta todellakaan korjaa.

Sosiaalityö olisi tehtävä niin houkuttelevaksi, että virkoihin olisi kunnolla paljon hakijoita, ja mahdolliset asennevammaiset voitaisiin ohjata muihin töihin.

0 kommentit