pääkirjoitus / toukokuu 20, 2014 - 14:03

Kummallinen valinta

Viime viikon tärkeimpänä suomenkielisenä tapahtumana Petroskoissa oli Olgan ensi-ilta Karjalan kansallisessa teatterissa. Laura Ruohosen näytelmään pohjautuvasta esityksestä tuli toinen teatterin niin sanotussa suomalaisessa sarjassa, jonka tarkoitus on tarjota petroskoilaisille kolme suomalaista nykynäytelmää.

Sarjan aloitti Mika Myllyahon Paniikki jokin aika sitten. Ei se mikään helppotajuinen ole, koska sen juoni suorastaan kuplii psykedeelisissä kuvioissa, joiden taustalla on peruskysymyksenä ”Miten pitäisi elää”. Toki ohjaaja ja näyttelijät ovat löytäneet sen verran hauskat ja toimivat näyttämölliset ratkaisut, että esitys jättää positiivisen vaikutelman ja jopa puhdistaa mielen.

Olga on Paniikin vastakohta. Kun esirippu laskee, katsoja jää toivomaan, että pohjalla olisi ollut jotain valoisaa ja rauhaisaa. Mutta sitä ei ole.

 

Kyllä, Suomen nykyteatteri edustaa parhaimmasta päästä sosiaaliteatteria, joka niin mielellään nostaa lavalle ja mukiloi yhteiskunnan puutteita. Kyllä, suomalaiset näyttävät itse tykkäävänsä siitä kuvasta, jonka ovat näytelmiensä, kirjojensa ja elokuviensa kautta itsestään luoneet.

Kuitenkin esityksistä rakentuva kuva suomalaisista on aika lailla vastenmielinen. Naapurit ovat vähintään ujoja urpoja, yksinäisyyteensä ihastuneita kyynikkoja, elämää hallitsemattomia karskeja pelkureita ja A-kauppoja kierteleviä pummeja, jos Kansallista teatteria on uskominen.

Parantuuko se kuva sarjan päättävässä, kolmannessa esityksessä? Epäilen, koska seuraavaksi tulee Mika Myllyahon Kaaos. Se rakentuu kolmen väkivaltaisen naisen tarinoihin.

 

Paniikin ja Kaaoksen välissä Olga näyttää kummalliselta valinnalta. Eheän kuvan muodostamiseksi olisi luontevampaa valita Olgan sijaan Myllyahon Harmonia. Tämä on niin jatkoa Paniikille ja Kaaokselle kuin myös trilogian viimeinen osa.

Tai jos haluaisin välttämättä puhua Olgan käsittelemistä asioista, olisin valinnut mieluummin Esko-Pekka Tiitisen musiikkinäytelmän Irinkan. Sen juoni on täsmälleen sama: mummo kohtaa nuorenmiehen. Mutta se on karjalainen evakkomummo ja nuori on Suomesta turvapaikkaa etsivä afrikkalainen. Irinka tarkastelee — ja hymy huulessa! — Olgan kaltaisia vakavia asioita, mutta lisäksi pakolaisuutta ja ennakkoluuloja. Meilläkin se varmasti herättäisi voimakkaita tunteita ja pohdintoja.

0 kommentit