pääkirjoitus / elokuu 9, 2011 - 14:06

Kuolemantuomio historialle

Mikko Nesvitski

Petroskoin historiallisen katukuvan raiskaaminen jatkuu. Viime viikolla kaupungin rakennustaiteellinen neuvosto hyväksyi kuolemantuomion Sampo-elokuvateatterin rakennukselle. Sampo hajotetaan maan tasalle. Rakennuksen ja sen viereisen puistikon tilalle kohoaa – mikäs muu – moderni asuinkerrostalo.

Itse asiassa kaupunginhallitus langetti Sammolle kuolemantuomion vielä vuosi sitten, kun huutokauppasi kohtuulliseen hintaan keskustassa sijaitsevan rakennuksen ja maatontin erään paikallisen yrittäjän käsiin.

Joskus 2000-luvun puolivälissä kaupunginhallituksella oli jalomielinen aie tehdä rappeutuvasta rakennuksesta Sampo-nuorisotalo, josta löytyisi tilaa nuorisojärjestöille sekä nuorten perheiden ajanvietolle. Silloin Karjalan muistomerkkien suojelukeskus hyväksyi rakennuksen kaupungin arkkitehtuurimuistomerkkien listalle.

Jalot tuumat ja historiallinen arvo saivat myöhemmin väistyä rahan tieltä. Näköjään kaupunginhallitus laski, että on edullisempi myydä koko rappiotalo verkostoineen tontteineen kuin satsata sen entisöitiin.

Petroskoi tarvitsee kipeästi asuinneliömetrejä. Kiistatta. Kuitenkin Drevljankan, Kukonmäen ja muiden lähiöiden vierestä löytyy kymmeniä hehtaareja maata. Toki uudelle paikalle on hankalampaa rakentaa kuin keskustatontille, jossa on valmiit verkostot. Lisäksi keskusta-asunnon myy kalliimmalla hinnalla kuin kaukaisessa lähiössä, eli rakennusurakoitsijan himoitsemien tulojen edessä minkä tahansa rakennuksen historiallinen arvo on mitään merkitsemätön pikkuseikka.

Sampo-teatteri on historian kannalta arvokas rakennus. Vuonna 1940 rakennettu ja suomalaisten vuonna 1941 viimeistelemä talo on arkkitehti Juri Rusanovin ainoa alkuperäisenä säilynyt rakennus, joka edustaa Neuvostoliiton mitoissa aika harvinaista tyyliä, jota arkkitehtipiireissä sanotaan proletaariseksi klassisismiksi.

Oikeastaan rakennustaiteellinen neuvosto ei ole Sammon purkamiseen syypää. Neuvostolla ei ole päätösvaltaa. Se voi vain hyväksyä tai kumota rakennusluonnoksen, muttei sanella maatontti- tai rakennuskauppojen pelisääntöjä.

Syypäitä olemme me, Petroskoin asukkaat. Olemme tyytyneet katsomaan rauhallisina sivusta, kuinka yli 300 vuoden historia haihtuu pikku hiljaa kaupungistamme. Yksikään virasto, laitos tai kansalaisjärjestö ei ole kuohahtanut rakennuksen kohtalosta. Taikavoimaan samastettava myyttinen Sampo-nimikään ei ole pelastanut tuholta vielä yhtä kaupungin historian sivua.

0 kommentit