pääkirjoitus / helmikuu 27, 2018 - 16:35 / päivitetty helmikuu 28, 2018 - 13:59

Kymmentä vaille sata: Lajissaan ainoa

Mikko Nesvitski

Itämerensuomalaisuus korostuu Karjalan tasavallassa perinteisesti helmikuussa laajasti vietettävien äidinkielen päivän ja Kalevalan päivän vuoksi. Tänä vuonna lisää väriä antaa kulttuurilehti Carelian 90-vuotisjuhla 2. maaliskuuta.

Carelia on ainutlaatuinen ja arvokas ilmiö Venäjällä maanlaajuisesti. Ei yksistään sen takia, että se on maassa ainut niin sanottu ”paksu lehti” suomen kielellä. Nykyisin se on lisäksi ainut lehti, joka vuodessa poikii myös kaksi albumia karjalan ja vepsän kielellä.

 

Jos luo silmäyksen Karjalan tasavallan lähes sataan vuoteen, ymmärtää kuinka paljon Carelia on merkinnyt tasavallan kulttuurihistoriassa ja kansallisen kirjallisuuden kehityksessä, muun muassa niin suomen kielen kuin välillisesti myös karjalan kielen säilyttämiselle. Enemmänkin, karjalaisuuden nousu ja karjalan kielen kehitys olisi lähtenyt 1990-luvulla paljon vaivalloisemmin liikkeelle, jos neuvostoaikana meillä ei olisi ollut Carelian edeltäjää Punalippua. Kaikki kirjailijat, joita pidämme nyt Karjalan kansallisen kirjallisuuden perustajina ja tukipylväinä, saivat teoksiaan julkisuuteen juuri Punalipussa.

Lehden merkitys kansallisen itsetunnon herättäjänä korostui entisestään, kun perestroikan aikana toimittajat saivat mahdollisuuden kirjoittaa aiheista, jotka ennen olivat tabu. Vuonna 1987 Punalippu julkaisi Inkerin teemanumeron, joka lehden pääkirjoituksen mukaan ”kertonee inkeriläisistä enemmän kuin viimeksi kuluneet vuosikymmenet ovat tietoutta heistä jakaneet”. Numero oli aikamoinen pommi, ja sen jälkeen inkeriläisten asioista alettiin puhua avoimesti.

 

Ajat muuttuvat, ja aikojen myötä muuttuvat myös lukijakunta ja odotukset. Se on luonnollinen prosessi, joka toki saa toisinaan aikaan käänteentekeviä mullistuksia. Yksi sellainen sattui olemaan Carelian uuden ajan taipaleella, kun viitisen vuotta sitten lehden ilmestymiskerrat supistettiin viidennekseen edellisestä.

Koettelemuksesta selviydyttyään lehti on onnistunut löytämään oman sarkansa tasavallan mediamarkkinoilla ja kasvattamaan lukijakuntaansa. Nykyisin se kantaa kortensa myös Karjalan historian tallentamiseen. Carelian viime vuosien teemanumerot, oli kyseessä Kansallinen teatteri tai Kižin museo, ovat tuhteja varteenotettavia tietopaketteja.

Karjalan tasavallan tekee ainutlaatuiseksi alueeksi myös se, että meillä ilmestyy peräti viisi kansalliskielistä lehteä. Meidän jokainen lehtemme on aito aarre, jonka olemassaoloa pitää varmistaa ja tukea kaikin keinoin.

0 kommentit