pääkirjoitus / toukokuu 21, 2013 - 15:00

Kyrilliseksi, оле хювя!

Naapurimaassa Suomessa puhutaan tavan takaa venäjän kielen osaamisen tärkeydestä. Taannoin Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen ehdotti, että kyrilliset aakkoset opeteltaisiin maan peruskouluissa. Sillä tavalla voitaisiin hänen mielestään madaltaa kielikynnys.

Ehdotus ei itse asiassa kuulosta sen hassummalta. Mikä ettei? Jo pelkkä vieraiden aakkosten osaaminen voi laajentaa koululaisten tietämystä ja avartaa näköpiiriä.

Kenties kyrilliset kirjaimet oppinut heittäytyy rohkeasti myös itse kieltä opiskelemaan. Kyrillinen aakkosto on kielenopetuksen alkuvaikeuksista epäilemättä korkein kynnys, jonka yli moni ei rohkene astua. Mutta kun kirjaimet ovat hanskassa, aukenee entistä huomattavasti helpommin ovi myös venäjän sana- ja kielioppiin. Monen oppilaan kohdalla saattaakin intoa kielen opiskeluun olla sen jälkeen enemmän.

 

Käytännöllisesti katsoen kyrillisten kirjainten taito auttaa ulkomaalaista jokapäiväisessä elämässä Venäjällä. Luultavasti moni Venäjällä käynyt suomalainenkin on huomannut, kuinka helpommin venäjän aakkoset osaava ihminen pärjää kaupoissa, museoissa ja liikenteessä.

Jos aakkosten päälle osaa vielä muutaman kohteliaisuuden ja pari tervehdyssanaa, niin Venäjällä asioiminen ei näyttäisi enää niin pelottavalta kuin ensi vaikutelmasta olisi saattanut päätellä.

 

Mikäli asia kypsyy toteutusasteelle, kirjainten opiskelua ei pidä tyrkyttää pakkosyöttönä kaikille koululaisille. Moni ei varmaankaan olisi lisäoppiaineesta mielissään, ja tällainen pakkopulla herättäisi vain ällötystä. Valinnaisena ja suppeamuotoisena aineena se houkuttelisi enemmän halukkaita ja sopeutuisi luultavasti hyvin suomalaisten koulujen lukujärjestykseen.

Asiasta kannattaa keskustella. Kun rajat ylittävästä yhteistyöstä tulee yhä olennaisempi osa arkielämäämme, kyrillisten aakkosten opiskelu tuskin olisi paha keino kasvattaa lapsia kansainvälisyyteen.

0 kommentit