mielipide / toukokuu 6, 2013 - 11:43 / päivitetty toukokuu 14, 2013 - 13:50

Missä on Inkeri?

Wladimir Kokko

Luennoidessani Inkeristä aloitan puheeni tavallisesti näin: ”Vaikka Inkeri-nimistä itsenäistä maata ei ole koskaan historiassa ollut, Inkerinmaalla on selvät rajat. Kannaksella sen pohjoisraja on vanha (ennen vuotta 1940), Suomen raja. Länsiraja on Narvajoki ja muut rajat vedettiin vuoden 1617 Stolbovan rauhan mukaan.” Näin ollen Inkerin pinta-ala on 19 tuhatta neliökilometriä.

Miksi juuri tätä aluetta sanotaan Inkeriksi? Ei ainoastaan sen takia, että 1600-luvulla näissä rajoissa oli Suur-Ruotsin Inkerinmaan lääni, vaan pääosin sen takia, että nimenomaan tälle alueelle oli suunnattu kauan kestänyt muuttoliike Suomesta. Ainoastaan 1600-luvulla noin 20 000 suomalaista muutti Inkeriin Karjalasta, Savosta ja muista Suomen maakunnista. Melkein kaikki he olivat luterilaisia. Muuttoliike jatkui myös Inkerin liitettyään Venäjään.

Jos Pietarin kaupunkia sanotaan Venäjän ”ikkunaksi” Eurooppaan, niin Inkeri oli Suomen ”ikkuna” Venäjälle. Suomalaiskulttuuri on kehittynyt täällä neljäsataa vuotta. Nykyäänkin Leningradin alueen hallinnolliset rajat seuraavat vanhoja Ruotsin ajan rajoja.

 

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole itsestään selviä kaikille. Pietarissa huhtikuussa pidettyyn Itämeren foorumiin osallistuivat Itämeren maiden pääministerit ja paljon asiantuntijoita. Merkittävässä kansainvälisessä kokouksessa keskusteltiin muiden asioiden rinnalla Venäjän kaasuputkista ja ympäristöongelmista. Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev vakuutti läsnäolijoita, että Inkerinmaan luonnonsuojelualue (venäjäksi Ingermanlandski Zapovednik) tulee olemaan.

Ihanaa, eikö niin? Kuitenkin tämä tuleva luonnonsuojelualue perustetaan yhdeksään Suomenlahdessa sijaitsevaan saareen, kuten Tytärsaariin, Seiskariin ynnä muihin. Saarten yhteinen pinta-ala on 170 neliökilometriä, näistä luontosaarista löytyy yli 700 kasvilajia ja noin 300 selkärankaista. Ongelmana pidän kuitenkin sitä, että kaikki nämä saaret ovat Suomenlahden länsiosassa eivätkä kuulu lainkaan Inkeriin.

Ennen toista maailmansotaa nämä saaret olivat osaa Suomea. Seiskarilla ja Tytärsaarilla asui vuoteen 1940 asti suomalaisia kalastajia ja talonpoikia. Sen jälkeen saarilla ei ollut vakituista väestöä ja niiden luonto on muuttunut ihan villiksi. Eikö se ole muuten hieno tapa saada maisemat alkuperäiskuntoon?

Kun kävin koulua, siinä luettiin Denis Fonvizinin (alunperin sukunimi oli von Wiesen) kirjoittama näytelmä nimeltä Aikuistumaton poika. Sen pääsankarin, laiskan aatelispojan äiti oli sitä mieltä, että ”maantieto ei ole aateliston oppi, kuskihan tietää mihin mennä.”

Tuntuu siltä, että siitä ajasta suhtautuminen maantietoon ei ole Venäjällä muuttunut. Maantiedettä ei ole ”aatelistopiirissä” tapana osata eikä edes kuskilta asiasta kysytty.

Wladimir Kokko on Pietarin Inkerin liiton hallinnon jäsen.

0 kommentit