pääkirjoitus / joulukuu 24, 2013 - 16:06 / päivitetty helmikuu 4, 2014 - 15:35

Myrskyä ei tyyntä

Umpeen kuluva vuosi on ollut Karjalan kansalliskielten suhteen myrskyisä. Yleinen vaikutelma on, että Venäjällä pienet kielet ovat jäämässä suurten muutosten jalkoihin ja ongelmavyyhti menee kuukausi toisensa jälkeen yhä sotkuisemmaksi. Myrskyä ei tyyntä. Mihin pilkku pannaan?

Miinukset. Julkaisijoiden päätöksestä suomenkielinen Carelia-aikakauslehti on supistettu kahteen numeroon vuodessa. Petroskoin valtionyliopiston ja Karjalan opettaja-akatemian suomen kielen laitokset sulautuivat yhteen korkeakoulujen yhdistymisen myötä ja — mikä pahinta — vieläpä filologiseen tiedekuntaan. Venäjän tiedeakatemian uudistuksen takia Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen tulevaisuus on vaakalaudalla.

Plussat. Suomen kielen oppilaiden määrä on kasvanut vuoden takaisesta 4300:aan. Suomen opinnot on aloitettu vihdoin peruskouluissa Lahdenpohjan ja Sortavalan piireissä. Karjalankieliset lehdet Oma Mua ja Vienan Karjala ovat päättäneet yhdistyä, mitä voidaan pitää pienenä askeleena kohti yhteistä karjalan kirjakieltä. Karjalan itämerensuomalaisen kieli- ja mediakeskuksen perustamishanke on laajenemassa kansainväliselle tasolle, kun eräs arvovaltainen suomalainen taho on osoittanut kiinnostusta hankkeeseen.

 

Karjalan Sanomien vuoden tase on plussan puolella, mikäli tuloksia ei arvioida vain taloudellisesti. Varsinaisen lehdenteon lisäksi olemme järjestäneet lukijamatkat Kinnermäelle, Rubtšoilaan, Essoilaan, Veskelykseen ja Sortavalaan sekä valokuvakilpailun aikuisille ja piirustuskilpailun lapsille. Aloitimme yhteistyön Karjala-Suomi-ystävyysseuran kanssa. Yhteistyö suomalaisten partneriemme kanssa poikii toivottavasti ensi vuonna kansainvälisen journalistileirin Suomen ja Karjalan opiskelijoille.

 

Vuodenvaihteessa on tapana toivoa, että uusi vuosi tuo positiivisia muutoksia. Niin ei edellisinä vuosina ole aina tapahtunut. Osaammekohan toivoa tällä kertaa?

Mistään enemmän tai vähemmän virallisista vastoinkäymisistä huolimatta suomen kielellä näyttää olevan Karjalassa yhä suosiota ja jalansijaa. Kuitenkin paljon, ellei peräti kaikki, riippuu meistä itsestämme. Jos olemme tarpeeksi joustavia, emme hellitä otetta ja pystymme reagoimaan yhä uusiin haasteisiin ja alinomaa muuttuviin suhdanteisiin, osaamme väistää vaikeitakin kareja. Myrskyä ei, tyyntä! Niin sen pitää vihdoin olla.

0 kommentit