mielipide / helmikuu 5, 2013 - 14:44

Odottamaton tulos

Anatoli Grigorjev

Hiljattain minulle sattui käteen Marina Vituhnovskajan kirja Venäjän Karjala ja karjalaiset Venäjän valtakunnallisessa politiikassa vuosina 1905—1917.

Kirjan lukemisen jälkeen ja tähystäen karjalaisten nykytilaa, päähän tuli ikäviä mietteitä. Venäjän Karjalalla on todella arvaamaton kehityksen tulos.

Asiakirjojen mukaan vuonna 1905 Arkangelin ja Aunuksen 30 volostissa asui yhteensä 100 000 karjalaista eli 83 prosenttia niiden yksiköiden asukasluvusta. Sen rinnalla jopa ”venäjänkielisessä” Petroskoissa karjalaisten ja vepsäläisten asukasluku oli 43,2 prosenttia koko kaupungin väestöstä.

 

Miltä tilanne näyttää yli sadan vuoden kuluttua? Vuonna 2010 Karjalassa asui noin 45 000 karjalaista eli seitsemän prosenttia tasavallan asukasluvusta. Kahdeksan vuoden aikana (2002—2010) karjalaisten ja suomalaisten luku supistui katastrofaalisesti eli 30 prosenttia ja 40 prosenttia vastaavasti.

Sen lisäksi valtaenemmistö nykykarjalaisista ei osaa enää äidinkieltään eikä suomea. Vuonna 1905 kaikki karjalaiset puhuivat äidinkielenään karjalaa ja monet heistä osasivat myös suomea.

Tämän perusteella voidaan väittää, että Karjalan tasavalta on kaikkein huonoimmassa tilassa nyky-Venäjällä kanta-asukkaiden asukaslukuun nähden. Venäjän 21 tasavallasta Karjala on kaikista venäläistetyin.

 

Nykyisin venäjän kielellä on Karjalassa absoluuttinen ja hallitseva asema. Suomen ja karjalan kieli katosi kokonaan Karjalan asukkaiden jokapäiväisestä käytöstä. Jopa parikymmentä vuotta sitten karjalan ja suomen kielen merkitys tasavallassa oli korkeammalla kuin nyt.

Karjalaisten kuuluminen valtaelimiin on erittäin vähäinen. Karjalaisia ei ollut moneen vuoteen Venäjän valtioneuvostossa eikä valtakunnanduumassa. Sen tapaista diskriminaatiota ei ole missään muussa tasavallassa. Karjalan hallituksessa vain yksi ainoa ministeri osaa karjalan ja suomen kieltä.

Karjalan parlamentin 50 kansanedustajasta karjalaisia on vain 4, joista kaksi osaa karjalan kielen alkeita.

 

Venäjän nykyisen poliittisen järjestelmän oloissa jokaisen kansan säilyminen ja hyvinvointi riippuvat etupäässä siitä, mitä aineellisia varoja kansa omistaa. Siinä mielessä karjalaiset on kaikista köyhin ja varaton kansa. Karjalaisten hallussa ei ole mitään omaisuutta tuotanto- eikä pankkialalla. Venäjän kaikissa muissa tasavalloissa kanta-asukkaiden tila on ihan toisenlainen kuin Karjalassa.

Karjala on menettänyt luonnonvarojensa määräämisoikeuden. Kostamuksen malminrikastamo ei kuulu enää Karjalalle. Yhtiön veronmaksut siirretään tästä vuodesta lähtien Vologdan alueelle. Kostamuksen rikastamo on perustettu Kalevalan karjalaisten seudulle, jossa ei ikinä ollut venäläisiä. Karjalaiset poistettiin yksinkertaisesti rautamalmin esiintymän omistajien joukosta, mikä on epäoikeudenmukaista.

 

Konkurssin partaalla ovat Karjalan tärkeimmät yhtiöt kuten Segezhan ja Kontupohjan sellu- ja paperikombinaatit ja Pitkärannan sellutehdas. Kaikki suuret tuotantolaitokset perustettiin neuvostovuosina. Uusia ei ole rakennettu.

Onegan traktoritehdas hävisi historian hämärään. Koneenrakennusteollisuuttakaan ei enää ole Karjalassa, jonka metsissä hyrisee japanilaisia ja ruotsalaisia koneita. Omia metsäkoneita Karjalassa ei enää tuoteta ja puunkaatajat ovat ulkopuolisia.

Täten ei jää muuta kuin ihmetellä, miksi silloiset vallanpitäjät eivät ole pyrkineet pääsemään yhteisymmärrykseen lähinaapureiden kanssa Onegan traktoritehtaan myynnistä. Muuten sen pojalla olisi voitu valmistaa nykyaikaisia metsäkoneita. Kaupantekoon ei silloin ole päästy ja nykyisin Onegan traktoritehtaan ja muiden tuotantolaitosten tiloissa on hiljaista.

 

Prääsän ja Aunuksen piirit, joissa oli aina asunut karjalaisia ja suomalaisia ovat autioitumassa täyttä vauhtia. Sen lisäksi Laatokan seutu on venäläistynyt melkein täysin.

Sortavalan ja Lahdenpohjan piireissä lapsille ei opeteta suomea. Vanhemmat ja lapset kehottavat piirien opetusalan viranomaisia järjestämään suomen kielen opetusta kouluissa, mutta toistaiseksi tuloksettomasti.

 

Nykyisin eräät Venäjän kansalaiset ostavat mielellään tontteja Itä-Suomesta. Se on sallittu. Venäjän viranomaiset puolestaan eivät anna lupaa Suomen kansalaisille maan ostoon Karjalan tasavallasta, eikä edes Laatokan seudulla syntyneille.

On turha ihmetellä sitä, miksi suomalaiset yhtiöt sijoittavat hyvin vähän Karjalan talouteen. Vastaus on pinnalla. Karjala voi muuttua jatkossa kansainvälisen eristyksen alueeksi, jos Venäjän politiikka ei siltä osalta muutu.

 

Kirjoittaja on Karjalan kongressin puheenjohtaja.

0 kommentit