mielipide / huhtikuu 18, 2013 - 13:24 / päivitetty toukokuu 14, 2013 - 13:50

Oikeudet ja realiteetit

Anatoli Grigorjev

Karjalan kantakansat kokevat nykyisin suuria vaikeuksia ja se on havaittavissa. Sata vuotta sitten Karjalassa asui yli 100 000 karjalaista, joiden osuus seudun väkiluvusta ylitti 80 prosenttia. Nykyään tasavallassa asuu alle 40 000 karjalaista tai alle seitsemän prosenttia väkiluvusta. Sen lisäksi hyvin monet karjalaiset eivät osaa äidinkieltään eikä sukukieliä lähinnä suomea. Suurin osa kanta-asukkaista on venäläistynyt.

Venäjän muutkin vähemmistökansallisuudet asuvat hyvin vaikeissa oloissa, vaikka ei-venäläisten kansojen intressit on hyvin suojattu lailla.

Valitettavasti poliittinen elämä Venäjällä ja Karjalassa on käytännössä sellainen, että kansallisuuskysymys pyritään poistamaan käsittelystä jopa alueilla, joissa ammoisista ajoista lähtien on asunut ei-venäläisiä kansoja.

Viranomaiset eivät huomaa sitä, että vähemmistökansallisuudet joutuvat kilpailemaan enemmistökansallisuuden kanssa määrätyistä viroista päästäkseen valtiovallan elimiin. Vähemmistökansallisuuksien edustajat joutuvat esiintymään vaaleissa ehdokkaina tasavertaisilla ehdoilla enemmistökansallisuuden edustajien rinnalla, mikä on sallimatonta. Vähemmistökansallisuuksien etuja ei saa sekoittaa enemmistökansallisuuden intresseihin.

 

Karjalan lainsäädännössä korostetaan seudun etnistä identifiointia. On olemassa virallinen tasavallan itämerensuomalainen nimi Karjala. Valitettavasti seudun kansallisista piirteistä muistellaan harvoin. Karjalan väestön enemmistö ei oikein tiedä kanta-asukkaiden etnisistä piirteistä. Tasavallan rakennusten julkisivuissa ei ole enää karjalan- tai suomenkielisiä kylttejä.

Karjalan opetusministeriössä ei ole itämerensuomalaisten kansojen edustajia. Tasavallassa supistuu koulujen määrä, joissa opetetaan karjalan ja suomen kieltä. Karjalan eräissä piireissä itämerensuomalaisia kieliä ei opeteta lainkaan. Tilanne on katastrofaalinen. Eurooppalaista asiakirjaa vuodelta 1992 eli Euroopan alueellisten kielten tai vähemmistökansallisuuksien kielten peruskirjaa rikotaan törkeästi.

Karjalan talousministeriössä ei oteta huomioon tasavallan alueellisia erikoisuuksia. Aunuksen, Prääsän ja Kalevalan kansallispiirien talous on ajautunut umpikujaan. Monet karjalaiset kansallispiireissä eivät voi tulla toimeen työpaikkojen puutteesta. Se vaikuttaa kielteisesti kansan etniseen vointiin. Kahdeksan vuoden aikana 2002–2010 karjalaisten luku on supistunut yli 30 prosenttia ja suomalaisten 40 prosenttia.

Karjalan valtiovarainministeriö hankkii ”vaivoin” budjettivaroja itämerensuomalaisilla kielillä ilmestyvien joukkoviestimien kustantamiseen. Niiden yhteinen painosmäärä on alle 5 000 kappaletta. Vertaamiseksi venäjänkielisen Moi Petrozavodsk -ilmaisjakelulehden kustantamiseen budjettivaroja löytyy. Viikkolehden levikki on 70 000 kappaletta.

 

Karjalan monet kanta-asukkaat valittavat, että joutuvat usein vaikeuksiin paikkakunnillaan. Hiljattain kuulin, että Taimyrin niemimaalla asuvat nenetsit eivät saa kalastaa vapaasti synnyinseudullaan, vaikka se on kanta-asukkaiden ainoa toimeentulon lähde.

Karjalainen Ivan Kirillov on joutunut anomaan maata omakotitalon rakentamiseen kotikylässään. Asia on yhä ratkaisematta eikä vastausta ole kuulunut maan presidentiltäkään.

Venäläistyminen ja kansallisten ominaisuuksien häviäminen ilmenee tasavallassa eri tavalla. Karjalan hallituksessa vain yksi ministeri osaa karjalan ja suomen kieltä.

Karjalan parlamentissa viidestäkymmenestä kansanedustajasta yli puolet on syntyisin entisen Neuvostoliiton tasavalloista. Karjalaisia on parlamentissa vain muutama.

Kaikki faktat kertovat siitä, että Karjalan itämerensuomalaisten kantakansojen perusoikeuksia rikotaan. Venäjän federaation perustuslaillisen rakenteen peruskysymyksiä ja kansainvälisen oikeuden normeja vähemmistökansallisuuksien intressien suojelun osalta ei noudateta.

Anatoli Grigorjev on Karjalan kongressin puheenjohtaja.

0 kommentit