pääkirjoitus / elokuu 7, 2012 - 14:52

Olympiakisat yhteiskunnan peilinä

Mikko Nesvitski

Sydneyssä 32, Ateenassa 27, Pekingissä 23. Venäjän kultamitalien sato on olympialaisista toisiin niukkenemassa. Lontoossa urheilijamme pääsivät maanantain iltaan mennessä ylimmälle palkintosijalle vain seitsemän kertaa. Vaikka viisi päivää on vielä edessä, suurin osa olympiakilpailuista on jo kilpailtu.

Hävettää. Toki ei läheskään urheilijoiden puolesta. He tekevät voitavansa. Jopa vuorenvarman voittajan Isinbajevan maanantainen seiväshypyn pronssi oli kullan arvoinen. Urheiluviranomaisten käytös nolostuttaa. He jahtaavat syyllisiä sen sijaan, että listaisivat pahimmat ongelmat ja kaavoittaisivat niiden ratkaisukeinot.

Urheiluministeri Mutko kertoi, että maan monissa urheilufederaatioissa on odotettavissa rakennemuutokset ja vaihdokset. Olympiakomitean puheenjohtaja Žukov heittäytyi etsimään syypäitä jopa lähiulkomailta. Hän syytti mm. Kazahstania siitä, että tämä on vienyt peräti kolme kultaa Venäjän käsistä.

 

Mahtipontiset kannanotot kaihtavat kuitenkin todellisia syitä, jotka ovat kaikkien huulilla. Kun nuorten urheilijoiden kasvatus on jätetty oman onnensa nojaan, turha on sitten vaatia urheilijoilta voittoja ja vedota patriotismin puutteeseen.

Kolme vuotta sitten laadittiin urheilun kehityksen toimintasuunnitelma Venäjällä. Oleellisia muutoksia ei toki ole vielä näkyvissä. Monet urheilukoulut ja -seurat on — kirjaimellisesti — ahdettu kellareihin eikä monilla ole mitään virallista statusta. Valmentajien palkat ovat pienet mahdolliset, ja vanhemmat joutuvat usein maksamaan lastensa urheiluharrastuksesta.

Esimerkkejä riittää myös Karjalassa. Kontupohjan urheilukoulusta meinattiin irtisanoa parikymmentä valmentajaa. Petroskoissa eri urheilukoulut haluttiin yhdistää säästömielessä. Uusia uimahalleja ja stadioneja on luvattu roppakaupalla, mutta puheista ei ole toimeen edetty vajauksellisen budjetin verukkeella.

 

Nykyelämä on kaupallistunut laidasta laitaan, ja "rahasta" on tullut myös urheiluviranomaisten käytetyin sana. He näyttävät unohtaneen, että urheilulla voidaan mitata maan taloudellista ja poliittista hyvinvointia.

Olympialaiset eivät ole vain urheilukisoja, vaan myös mitä tärkein poliittinen areena. Mitä voitokkaampi joukkue esiintyy, sitä vakuuttavampi on sen maan imago maailmassa. Se saa kansalaiset kunnioittamaan omaa valtiotaan ja vahvistaa patriotismia, jota ilman on vaikea kuvitella lujaa ja tervettä yhteiskuntaa.

0 kommentit