pääkirjoitus / helmikuu 5, 2013 - 14:45

Otetaanko opiksi?

Karjalan tasavalta sai korvapuustin, että läjähti. Olimme ennestään tottuneet, että enemmän tai vähemmän merkittävät päätökset sovitellaan ennen kuin julkistetaan. Nyt tiedämme, että Moskova voi yksinvaltaisesti ratkaista muunkin kuin vain Karjalan päämiehen kohtalon.

Uutinen Kižin ulkoilmamuseon johtajanvaihdoksesta jyrähti kuin ukkonen keskellä kirkasta päivää. Olimme räjähtäneet. Adressit ja vetoomukset lähtivät eri tahoille, kokoukset ja neuvottelut pidettiin päivittäin, kansalaisaktivistit alkoivat kerätä allekirjoituksia päätöksen kumoamiseksi.

Vastustajien riveihin liittyi tavallisia kansalaisia, museovirkailijoita, kansalaisaktivisteja ja kansanedustajia. Kortensa kekoon toki mahtoivat kantaa lähestyvät Petroskoin kaupunginjohtajan vaalit. Protestoijista jotkut yrittävät nähtävästi kerätä johtajanvaihdoksesta lisää poliittisia pisteitä itselleen.

 

Tähdennän erityisesti sitä, että monet eivät juuri esiinny erotetun museonjohtajan Averjanovan puolesta, vaan Nelidovia vastaan. Sen takia että hän oli Karjalan päämiehenä vajaat kaksi vuotta virkakauden ollessa neljä. Eihän tässä ole tärkeää, itsekö hän lähti tai erotettiinko hänet. Syyttä suotta niin korkeaa virkaa ei jätetä. Siis, ei onnistunut? Mistä sitten varmuus, että tällä kertaa onnistuu?

 

Toisaalta mieliä on kuohuttanut Moskovan autoritaarinen menettely. Varsinkin kun asianomaisena on sellainen Karjalan merkittävin matkailubrändi kuin Kižin museo. Huolimatta siitä, että museo kuuluu välittömästi Venäjän kulttuuriministeriön alaisuuteen.

Tässä piilee minusta tärkein oppi, jonka voimme saada johtajanvaihdoksesta seuranneesta kohusta. Jos puhumme kansalaisyhteiskunnan kehityksestä, on pakko sitä kansalaisyhteiskuntaa myös kuulla ja sillä yhteiskunnalla pitää olla suoria vaikutusmahdollisuuksia. Kunnes valtiovalta oppii huomioimaan kansalaispiirejä, emme ole vakuutettuja sosiaalisten konfliktien varalta.

0 kommentit