mielipide / heinäkuu 16, 2014 - 11:27 / päivitetty heinäkuu 24, 2014 - 12:00

Porkkalan muistomerkki

Samuli Alaspää

Kun Karjalasta lähdettiin evakkotielle, niin tapahtui myös 28.9.1944 Neuvostoliitolle 50 vuodeksi vuokratulla Porkkalan alueella asuneille. Oli aikaa lähtöön vain kymmenen päivää, kun 7 252 henkeä muutti pääasiassa lähiseudulle. Espooseen yli 2700 henkeä. Osa siirtyi Helsinkiin ja muualle Uudellemaalle.

Vaikka evakuointi oli valtava ponnistus, se saatiin suoritettua ajoissa. Muutossa oli auttamassa mm. vapaaehtoisia ja suojeluskuntalaisia.

Alueella uusilla isännillä tuli olemaan laivastotukikohta, joka osoittautui kalliiksi ja tarpeettomaksi jo vuonna 1956. Palautus oli yllätys ja iloinen asia.

Porkkalan luovutusasiakirjan allekirjoittivat 26.1.1956 Neuvostoliiton suurlähetystössä pääministeri Urho Kekkonen, ulkoministeri Johannes Virolainen ja varapääministeri Mihail Pervušin sekä suurlähettiläs Viktor Lebedev.

 

Kymmenen vuotta sitten, kesäkuussa 2004 Kirkkonummen kunnanvaltuuston 38 jäsentä jätti aloitteen muistomerkin saamiseksi Kirkkonummen keskustaan. Sen tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta evakuoituja ja jälleenrakentajia kohtaan ja tuoda esille kirkkonummelaisten näkökulma.

Konsulttitoimisto WSP LT-Konsultit Oy laati muistomerkistä yksityiskohtaisen suunnitelman. Se vuosien aikana unohtui. Kirkkonummen Karjala-seura otti asian uudelleen esille.

Pääkirjastossa pidettävään tilaisuuteen seuran puheenjohtaja kutsui kotipitäjässään Toholammilla syntyneen ystävänsä, Espoossa asuvan kuvanveistäjän Pekka Jylhän. Hän näytti videotykin kuvia töistään.

Jylhältä on tilattu monia julkisia monumentteja ja hautamuistomerkkejä. Tunnetuin on Urho Kekkosen Lammikko, joka on Hesperian puistossa lähellä Finlandia-taloa Helsingissä. Lammikon reunalla on neljä valaisinta, jotka päättyvät isokokoisiin käsiin, "Kekkosen rukkasiin".

Toisena voisi mainita Keskon ja K-kauppiaiden antaman lahjan Helsingin kaupungille, normaalikokoisen odottavan äidin Odotus-patsaan Kaivopuistossa Helsingissä.

 

Joudutaanko unohtamaan lopullisesti muistomerkkiasia vai uudelleen miettimään? Nyt moni toteaa arvellen suunnitelman, perusteluiden jääneen puolitiehen. Kiinnostaako evakkotieltä paluu ja jälleenrakennustyö riittävästi? Pitäisikö ottaa mukaan Porkkalan alueen kautta kulkenut juna? Tuoda esiin vuokra-aikakin?

Espoolainen graafikko Seija Nikkilä sai tehtäväksi suunnitella mainoksen Kirkkonummella pidettäville seurakuntien mediapäiville. Hän oli siihen julisteeseen ottanut keskeiseksi kuvaksi Porkkalan vuokra-alueen läpi suljetuilla ikkunoilla kulkevan junan. Tämä oli myös Kirkkonummen Karjala-seuran tilaisuuden seinämainoksissa oleva kuva, kuten nyt tämän tekstin yhteydessä.

Kun tuli tieto evakkoon lähdöstä, niin asunnot tyhjennettiin ja siivottiin kovalla kiireellä. Avaimet määrättiin jättämään uusille haltioille tupien seinälle. Pekka Jylhälle tästä tuli mieleen aforismi: ”Oli avain ja yhtäkkiä sitä ei ole”. Vieraan käden nostamana se ei avaa ainuttakaan todellista kotia. Jylhän syvällisestä aiheen pohdinnasta seurasi se, että hän oli tehnyt avaimen ideasta luonnoksen ja laatinut siitä herkän kasvisaiheisen version.

 

Olisiko nyt valmiina ehdotus muistomerkkiin: kaksi avainta, evakkotielle joutuneiden kotien muistojen avain, toinen abloy-avain, uusien eri puolilta Suomea muuttaneidenkin uusien kotien avain, sekä muistomerkin toisella puolen kiitävä neuvostoliittolainen juna suljettuine ikkunoineen?

Kirkkonummen ruotsinkielisellä kotiseutuyhdistyksellä on nyt päävastuuta miettiä ja viedä muistomerkkiasiaa eteenpäin.

On kerrottu, että Haminan kaupunki haluaa muistomerkin laulaja Pelle Miljoonasta, joka asui siellä ylioppilaskirjoituksiin asti. Niin miksei Porkkalan alue myös ansaitsisi oman?

Valitettavasti, sanoisinko, jäljet pelottavat. Palautuksen jälkeen paljon neuvostoliittolaisilta jääneitä esineitä tuhottiin, kaivettiin maahan. Kun oli esillä niin sanottu Kabanovin tie, niin kokoomuslaiset valtuutetut eivät katsoneet nimeä sopivaksi. No, Kirkkonummen Karjala-seuralla on 40-vuotisjuhlat sunnuntaina 2.11.2014. Toivottavasti siihen mennessä muistomerkkiasiassa edistytään.

0 kommentit