mielipide / toukokuu 7, 2014 - 10:18 / päivitetty toukokuu 13, 2014 - 15:37

Sandarmohin muistomerkki voinee yhdistää voimiamme

Wladimir Kokko

Stalinin suurterrorin vuosina 1937—38 Neuvostoliitossa teloitettiin noin 700 000 ihmistä. Massamurhaus edellyttää, että se jossakin fyysisesti tehtiin. Pietarin pohjoispuolella on yksi sellaisista paikoista — Levassova, pienehkö metsikkö, jossa noina vuosina teloitettiin noin 48 000 ihmistä. Tästä surupaikasta on tehty liikuttava muistokohde, jossa on muiden muassa syyttömästi murhattujen suomalaisten muistomerkki.

Vastaava teloituspaikka on myös Karjalan tasavallassa. Sen löytämisen kunnia kuuluu Memorial-nimisen kansalaisjärjestön toimijalle Juri Dmitrieville. Historia-asiapapereiden tutkittua hän löysi vuonna 1997 Karhumäen kaupungin läheltä 7,5 hehtaarin ison Sandarmohin metsikön, jossa suurterrorin vuosina Neuvosto-Karjalassa teloitettiin noin 9 500 ihmistä. Murhattujen joukossa oli noin 800 suomalaista.

 

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitolla ja henkilökohtaisesti sen puheenjohtajalla Vladimir Kolomaisella on aikomus pystyttää Sandarmohiin muistomerkki siellä murhattujen suomalaisten muistoksi.

Liitto on jo tehnyt alustavat työt. On olemassa muistomerkin pienoismalli, joka on saanut kannatusta paikallisilta, asiasta kiinnostuneilta ihmisiltä ja pystyttämisluvan viranomaisilta.

Pitää mainita, että Sandarmohiin on jo pystytetty muistomerkit esimerkiksi siellä teloitettujen ukrainalaisten, saksalaisten sekä tšetšeenien ja ingušien muistoksi.

Totta on, että suomalaisten joukossa Sandarmohissa kaatuivat pääosin Neuvosto-Karjalaan muuttaneet niin sanotut Suomen punikit ja amerikansuomalaiset. Näillä suomalaisilla oli ollut erittäin tärkeä rooli Karjalan työväenkommuunin ja sen jälkeen Karjalan autonomisen tasavallan rakentamisessa. Juuri suomalaiset punikit olivat sitä hiivaa, joka aikanaan laittoi Neuvosto-Karjalan kansantalouden liikkeelle. Heidän aloitteestaan suomen kielestä oli tullut tasavallan toinen virallinen kieli.

Yhdysvalloista ja Kanadasta suomalaiset muuttivat Neuvosto-Karjalaan 1920-luvun lopulta kominternin propagandan innoittamina rakentamaan työväen paratiisia. Petroskoin pääkadulla kaikkien katseita keräävät nykyäänkin kaksi rakennusta, jotka ovat amerikansuomalaisten rakentamat kaksikerroksiset puutalot.

Sandarmohissa murhattuja inkerinsuomalaisia oli vain kolmisenkymmentä, Karjalaan lähetettyjä suomen opettajia ja neuvostotyöntekijöitä.

Nämä murhatut yhdistää se, että he uskoivat kommunismin periaatteisiin ja vilpittömästi tekivät työtä paremman tulevaisuuden hyväksi. Kauhea oli heidän pettymyksensä. Eihän sattumalta sanota, että vallankumous syö lapsiaan. Kristittyjen on annettava anteeksi varsinkin niille, joita ei siunattu hautaan ja joilla ei oikeastaan olekaan hautaa. Sandarmohissa teloitetut ajettiin vain isoihin kuoppiin...

 

Sandarmohin muistomerkkihanke on saanut jo Pietarin Inkerin Liiton tuen. Kutsumme muitakin inkeriläis- ja suomalaistahoja yhteistyöhön.

Mielestäni osallistuminen hankkeen rahoitukseen elvyttäisi Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton toimintaa, lujittaisi yhteistyötä inkeriläisliittojen välillä, vahvistaisi yhteyksiämme Inkerin kirkkoon puhumattakin siitä, että se olisi parasta kunnianosoitusta niille, jotka muurasivat Karjalan tasavallan kansantalouden peruskivet.

Asiaa voi käsitellä laajemminkin. Hanke voisi vetää mukaan ulkosuomalaisten järjestöjä Yhdysvalloista ja Kanadasta, jopa kaatuneiden sukulaisia ihan varmasti sieltä löytyy.

Uskon myös, että Suomen vasemmistolaisillakin olisi kiinnostusta muistomerkkihanketta kohtaan. Yritän henkilökohtaisesti vaikuttaa molempiin kohderyhmiin ulkosuomalaisparlamentin kautta.

Halunsa osallistua hankkeeseen on selvästi osoittanut konsuli Päivi Peltokoski Suomen Pietarin-pääkonsulaatista. Hanketta ei vastusta Inkerin kirkkokaan, joka on valmis lähettämään projektityöryhmään edustajansa. Positiivisen mielipiteen on lausunut myös Suomen Inkeri-liiton puheenjohtaja Alina-Sinikka Salonen.

Yhteistyöpohja on siis luotu. Nyt tarvitaan yhteistyökumppaneita, jotta hankkeen voisi toteuttaa kahdessa lähivuodessa. Tulkaa mukaan!

 

Kirjoittaja on Pietarin Inkerin Liiton hallinnon jäsen.

0 kommentit