pääkirjoitus / lokakuu 2, 2012 - 14:20 / päivitetty lokakuu 3, 2012 - 09:29

Suomiko vaarallinen?

Mikko Nesvitski

Naurut lähti pois, kun Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov vaati iltauutisissa Suomen julistamista hengenvaaralliseksi venäläisille lapsiperheille. Hän myös pelotteli Suomea kauppasaarrolla ja lupasi laatia Suomessa asuvien venäläislasten kohtelusta raportin presidentti Putinille.

Vaatimusten taustalla on venäläisäidin neljän lapsen huostaanotto Vantaalla sen jälkeen, kun perheen 6-vuotias kertoi koulussa isänsä läpsäyttäneen häntä. Perheen mukaan lapsi joutui kouluväkivallan uhriksi.

Astahov reagoi ennenkin kiivaasti venäläisvanhempien lasten huostaanottoon Suomessa. Tällä kertaa hänen kommenttinsa olivat pöyristyttävän rankkoja.

 

Oletan, että jotkut asiat Suomen sosiaalihuollossa kaipaavat mahdollisesti parannusta ja sosiaaliviranomaisten toiminnassa sattuu virheitä. Oletan, että niinkin hyvinvoivassa valtiossa kuin Suomessa kukaan ei ole sataprosenttisesti vakuutettu virkakoneiston mielivallalta. Myös uskon, että tässä tapauksessa ammuttiin sieluttomasti yli, kun äidiltä otettiin pois muiden muassa viikon vanha sylivauva. Tapaus ei kuitenkaan ole sen arvoista, että koko maata maalattaisiin "pahan" malliksi.

Koomista ja kyynistä on suostutella Suomea neuvotteluihin lasten aseman parantamisesta, kun oma lastensuojelu Venäjällä ei toimi mitenkään esimerkillisesti ja perheväkivalta on aika yleinen ilmiö. Kun hyvistä pyrkimyksistä huolimatta katulasten ja vähäosaisten lasten määrä on edelleen liian suuri, ja sosiaalijärjestelmässä on monia puutteellisuuksia. Kun etsitään edelleen lännen heikkoja kohtia ja saadaan oma tilanne näyttämään todellisuutta paremmalta. Kuvottavinta on, kun lapsista tehdään aikuisten vetämän poliittisen pelin panttivangit.

Käsittääkseni monet venäläiset perheet pitävät sitä vastoin Venäjää vaarallisena lapsilleen, mutta vaaroihin ja uhkiin ovat tottuneet hyvin ja varautuneet. Ehkäpä he muuttaisivatkin mielellään siihen "vaaralliseen" Suomeen, jos vain sellainen mahdollisuus heillä olisi.

 

Sekaperheiden huoltajuuskysymykset ovat olleet usein esillä Suomen ja Venäjän tapaamisissa. Viimeksi kiista Anton-pojan huoltajuudesta kärjistyi Suomen ja Venäjän väliseksi diplomaattiseksi selkkaukseksi vuonna 2009. Nyt suomalaisia ja venäläisiä lietsotaan taas toisiaan vastaan. Kukahan tästä hyötyy?

2 kommentit

Kommentit

Käyttäjän Juha Veikko kuva
Lähettänyt Pe, 10/05/2012 - 01:42 käyttäjä Juha Veikko

Lasten huostaanotto on käsittääkseni hyvin vakava asia, johon ryhdytään vain pakon sanelemana. Mietin, onko kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä esitetty viimeisimmästä kiistasta tiedotettaessa - kenties kaikkea ei saakaan kertoa? 

Venäjällä ilmenneet, erittäin voimakkaat kannanotot tuntuvat todella viittaavan huomion kiinnittämiseen Suomen tapahtumiin ja Venäjän ongelmien peittelyyn . Kenties myös maastamuuttoa pyritään hillitsemään näillä uhkakuvilla?

Olettaisin, että maidemme sosiaaliviranomaisilla on kohtuullisen samansuuntaiset kriteerit huostaanottoratkaisuissa. Jotakin muuta kuin lainsäädännön ja käytäntöjen eroavuutta täytyy siis tämän ongelman julkistamisen takana piillä?

Lähettänyt To, 10/11/2012 - 20:48 käyttäjä Mittumaari

Suomessa ei pyllylle läpsäisystä oteta lasta huostaan, kyllä kysymyksessä on aina isommat asiat. Viranomaisia sitoo vaitiolovelvollisuus, joten yksittäisistä tapauksista julkista keskustelua ei käydä. Huostaanotoissa virheitä voidaan tehdä kahteen suuntaan, joko lapsi otetaan huostaan liian herkästi tai ei oteta vaikka pitäisi. Jälkimmäisestä on yksi murheellinen tapaus ollut Suomessa julkisuudessa tänä syksynä. Siinä lapsi kuoli. Tällaiset tapaukset tulevat poliisitutkimusten myötä julkisiksi.

Juha Veikko oletti, että Venäjällä ja Suomella on kohtuullisen samansuuntaiset kriteerit huostoonottoratkaisussa. Suomessa olleiden tietojen perusteella näin ei ilmeisesti ole ja se lisää epäluuloja näissä asioissa. Venäjällä lapsen huostaanotto merkinnee, että vanhemmat menettävät pysyvästi oikeuden olla lapsensa huoltaja. Suomessa pyritään ensisijaisesti palauttamaan lapsi takaisin vanhemmilleen (tässä tehtiin virhe edellä olleessa tapauksessa, jossa lapsi palautuksen jälkeen menetti henkensä).

Yksittäisten tapausten perusteella ei kannata tehdä laajoja yleistyksiä. Kaikkialla tehdään virheitä, aito pyrkimys auttaa vaikeuksissa olevia lapsia ja perheitä on olennaista.