pääkirjoitus / syyskuu 11, 2012 - 14:41 / päivitetty syyskuu 13, 2012 - 13:37

Tervetuloa — rahoinenne

Mikko Nesvitski

Aleksandr Hudilainen on toimenmies. Puheet suomalaisista investoinneista eivät ole hänelle iskulauseita tai tyhjiä hokemia, vaan hän toimii Julius Caesarin tapaan: vedi, vidi, vici. Siis tulin, näin, voitin. Elokuisen Suomen-matkansa ja Sortavalan huippukokouksen jälkeen hän on taas kerran lyönyt valtit pöytään neuvotteluissa Suomessa. Hudilaisen tämänviikkoinen vierailu ja Suomen presidentin tapaaminen on oiva merkki suomalaisille yrittäjille, että tervetuloa Karjalaan. Rahan kanssa.

Suomalaisten saaminen Karjalaan ei ole nyökkäys muodille tai tasavallan maantieteelliselle sijainnille saati tasavallan uuden päämiehen päähänpisto. Se on ajan vaatimus. Moskovan kabineteista katsottuna Karjalan tasavalta on pikemminkin vaiva kuin mahdollisuus eivätkä kotimaiset liikemiehet mielellään sijoita Karjalaan. Yksi ainoa toivo kohdistuu ulkomaalaisiin.

Pitkän yhteisen valtionrajan vuoksi juuri suomalaisille Karjalan tasavalta voi olla valttikortti. Lisäksi Venäjän WTO-jäsenyys avaa mahdolliselle yhteistyölle uusia ulottuvuuksia, ja kun EU:lla ei tällä hetkellä mene oikein hyvin, niin Venäjällä vielä menee. Nyt on siis suomalaisten aika katsoa itäiseen naapuriinsa.

 

Miksi tarvitsemme sijoituksia? Sen takia että sosiaali- ja taloustilanne on Karjalassa, lievästi sanottuna, huono. Sen parantamiseksi on otettava ripeitä askelia. Talousresurssit, joista Karjala on elänyt tähän mennessä, on käytetty melkein loppuun eikä rikkaita luonnonvaroja ole vieläkään opittu hyödyntämään tehokkaasti.

Sijoitukset ovat Karjalan kehityksen ainoa avainsana. Investoinnit merkitsevät taloudellista kehitystä, lisää työpaikkoja ja nuorten poismuuton vähentämistä.

Ulkomaista rahaa halutaan houkutella verohelpotuksilla ja monilla muilla tukitoimilla. Tarkoitus on myös näyttää sijoittajille, että Karjalan tasavallassa on yksi laki kaikille eikä pelisääntöjä muuteta jonkun yhden yrittäjän eduksi. Ehkäpä venäläisten viranomaisten olisi vaikea välttää antamasta preferenssejä valituille suosikeilleen, mutta luulisin, että Hudilaisen valvomina he oppivat pelaamaan läpinäkyvien ja rehellisten sääntöjen mukaan.

Selkeät etuudet olisi taattava vain niille suomalaisuuden rippeille, joita tasavallassa vielä on. Tarkoitan suomenkielen opetusta, suomenkielisiä viestimiä ja teattereita, joihin on tähän mennessä katsottu kuin surkeisiin velipuoliin. Elävä suomen kieli olisi omiaan houkuttelemaan suomalaisia sijoittajia tasavaltaan.

0 kommentit