pääkirjoitus / elokuu 12, 2014 - 14:56 / päivitetty elokuu 12, 2014 - 14:58

Tiedonhankinta petroskoilaisittain

Mikko Nesvitski

Venäläisen toimittajan arki vaikeutuu kesäisin armottomasti. Muinakin vuodenaikoina tiedonhankinta on ajoittain monen kiven takana, mutta kesät tekevät prosessista entistä työläämmän.

Kiitokset lankeavat yleisten lomien kontolle. Tarvittavien tietojen tai kommenttien perään joutuu kesällä soittamaan ja kirjoittamaan huomattavasti lukuisampiin instansseihin kuin talvella. Ja mikä pahinta, lehdistöpalvelujen olemassaolo ei läheskään aina helpota työtämme, vaan välillä päinvastoin kasaa tiedonhaun tielle lisää esteitä.

 

Monien paikallisten lehtien lailla myös Karjalan Sanomien uutistoiminta on tyrehtynyt silloin tällöin viranomaisten mitä ihmeellisimpiin pyyntöihin. Toimittajalta voidaan pyytää esimerkiksi kysymyslistaa sähköpostitse ja viikon verran mietintäaikaa, mikä tekee uutisesta kuin uutisesta homejuuston. Tai muuan lehdistöpalvelu saattaa melkein vaatia valmiin jutun ennen kuin se menee painoon.

Tuorein esimerkki on parin viikon takaa. Toimittajamme lähti Onegan traktoritehtaaseen jalona tarkoituksenaan tiedustella kuulumisia ja tehdä positiivinen juttu tehtaan toiminnasta. Hän sopi ennakolta haastateltavan ja jopa mahdolliset kysymykset, mutta paikalle tultuaan näki lapun luukulla. Sovittu johtaja oli jossain muualla eikä haastattelua haluttu siirtää muuhun ajankohtaan keksityillä verukkeilla.

Onni ei aina potkaise toimittajaa taloutta ”yksinkertaisemmillakaan” aloilla kuten kielenopetuksessa. Petroskoin 17. kymnaasin rehtoria emme ole onnistuneet kertaakaan tapaamaan viime vuosien aikana. Aihetta oli sentään vaikka kuinka paljon, sillä koulussa on silloin tällöin koetettu supistaa tai lakkauttaa suomen kielen tuntimääriä. Parhaassa tapauksessa päädyimme vararehtorin puheille, ja tämän tärkein sanoma hipoi tyyliä ”en voi sitä kommentoida rehtorin asemesta”.

 

Eri tason virkamiehet ja johtajat eivät näytä aina muistavansa, että toimittajan velvollisuus on lehdistölain mukaan tarkastaa ja tarkistaa ja viranomaisten kommentoida. Kankeasti sujuva yhteistyö poikii vain varmentamattoman tiedon tai oikean sekundan.

Ja sen vielä ymmärtäisi, jos kyseessä olisi negatiivinen pointti tai kritiikki, mutta kommentoinnin haluttomuus iskee yllättäen myös positiivisten juttujen kohdalla, vaikka niiden luulisi tuovan lisää tunnettuutta ja mainetta asianomaiselle.

Karjalan Journalistiliitto jakaa vuosittain palkinnon vaivattomimmin tavoitettavalle viranomaiselle. Venäjän media-alan palkintojen lailla olisi luontevaa myöntää Karjalassa myös antipalkinto jäykimmin käyttäytyvälle toimihenkilölle.

0 kommentit