pääkirjoitus / heinäkuu 1, 2014 - 14:43 / päivitetty heinäkuu 1, 2014 - 14:44

Varteenotettavia aloitteita

Suomalais-ugrilainen tiede tuntuu voivansa hyvin, sillä yhä uusia tutkimusaiheita avautuu niin kokeneille kuin aloitteleville tutkijoille. Sellaisen vaikutuksen teki suomalais-ugrilaisten tutkijoiden konferenssi, joka nosti esille erittäin monipuolisia ja -alaisia aiheita viime viikolla Petroskoissa. Esitelmien lomassa tehtiin myös varteenotettavia aloitteita, jotka eivät toki löydy tieteelliseltä, vaan kielipoliittiselta saralta.

Erittäin tervetulleeksi luonnehtisin ehdotusta kansalliskielisen neuvoston perustamisesta Venäjän presidentin alaisuuteen. Malliksi sopisi presidentin alaisuudessa jo toimiva venäjän kielen neuvosto. Oman neuvostonsa välityksellä vähemmistökansat saisivat suoran yhteyden presidenttiin, jolle pystyvät tuomaan huoliaan ilman lukuisia, välillä tietoja vääristäviä, välikäsiä.

Karjalassa on parina viime vuotena ajettu ideaa vähemmistökansojen valtuutetun viran perustamisesta tasavallan päämiehen yhteyteen. Valtuutetun tehtävänä olisi valvoa vähemmistökansojen etuja ja auttaa ongelmatilanteissa. Töitä idean toteuttamiseksi on tehty, mutta virkaa ei ole vielä avattu. Mikäli kansalliskielten neuvosto perustetaan presidentin yhteyteen, se tarkoittaa, että suomalais-ugrilaisilla alueilla voidaan perustaa vastaavat alueelliset neuvostot ilman sen suurempia byrokraattisia kiemuroita.

 

Toinen aloite koskee karjalan kielen virallistamista Karjalan tasavallassa. Tämä asia on neuvostoa huomattavasti monimutkaisempi ja siinä on vähintään kaksi estettä, jotka olisi ylitettävä tavalla tai toisella.

Ensinnäkin Venäjän lakien mukaan alueen virallisena kielenä voi olla kieli, joka pohjautuu kyrilliseen aakkostoon. Karjalan siirtäminen kyrillisiin kirjaimiin ei näytä mahdolliselta jo sen takia, että kyrillisistä aakkosista ei löydy yhtään sopivaa välittämään oikein tyypillisiä karjalaisia äänteitä kuten ä:tä, ö:tä ja y:tä.

Kovempi pähkinä olisi toki päättää, mikä murre nostetaan viralliselle tasolle asti? Vienan karjala ja livvin murre ovat tasaveroisia ”kilpailijoita”, mutta niiden rinnalle on nousemassa myös lyydin murre. Vaikka jälkimmäisellä on vähän puhujia, on lyydin opetuksen lisäämistä pohdittu viime aikoina ahkerasti.

Ehkäpä karjalaisten olisi laadittava tietynlainen ”tiekartta” karjalan virallistamiseksi. Vienan, livvin, lyydin pohjalta tai kaikkien kolmen murteen pohjalta edettäisiin, se olisi kielitieteilijöiden ja karjalaisten itsensä ratkaistavissa.

Petroskoissa ilmestyvässä karjalankielisessä Oma Mua -lehdessä on tämän vuoden alusta julkaistu rinnakkain kirjoituksia niin vienaksi ja livviksi kuin lyydiksi. Sitä voimme pitää jo konkreettisena askeleena kohti yhteistä ja yhtenäistä karjalan kieltä.

0 kommentit