Kansalliset kortit pöytään

Presidenttiehdokkaan Vladimir Putinin viikoittain julkaisemista poliittisista ohjelmanlinjauksista tervetullein oli kansallispoliittinen ohjelmapuhe. Valitettavasti yli kuukausi sitten julkaistun tekstin sisältö on muussa vaalihöpinässä ehtinyt latistua. Sentään dokumentti on huomionarvoinen sikäli, että Putin ehdottaa "epätavallisen, kansallisesta kehityksestä ja kansojenvälisestä kanssakäymisestä vastaavan viranomaisen" perustamista.

Ensimmäistä kertaa Venäjän uuden historian aikana presidenttiehdokas on ilmaissut kantansa kansallisesta politiikasta ja tunnustanut Venäjän tarvitsevan kansallispoliittista toimintasuunnitelmaa. Ohjelmapuheellaan Putin korjasi tavallaan vanhan virheensä. Juuri hänen edellisellä presidenttikaudellaan lakkautettiin Venäjän kansallisuuspolitiikan ministeriö ja kansallisuuspolitiikan konseptin hyväksymistä on yhä lykätty.

Erotukseksi monista Venäjän alueista Karjala on säilyttänyt oman kansallisuuspolitiikan viranomaisen. Sen toiminnan tehostaminen on kuitenkin nyt erittäin tarvittu, koska venäläistymisen vauhtia ei ole vieläkään osattu hiljentää.

Raportointi sujuu meillä hurraavasti, mutta tilitykset eivät vastaa todellisuutta. Vähemmistökielisiä oppikirjoja laaditaan etananvauhtia ja alakoululle koko paketti valmistuu aikaisintaan vuonna 2015, vaikka sitä olisi tarvittu jo nyt. Monissa kouluissa ei riitä kielenopettajia ja kielitunteja karsitaan räikeästi. Kansallisessa mediassa keskipalkat ovat vähintään puolta pienemmät kuin samasta budjetista rahoitettavissa venäjänkielisissä viestimissä.

Kielipesien toiminnalle ei ole yhä lainsäännöksiä. Koulujen jako oppilaaksiottoalueisiin voi tuoda kielikouluihin lapsia, jotka eivät välttämättä halua vähemmistökieliä lukeakaan eikä tasavallan taholta opetuslain muutoksiin ole juurikaan reagoitu. Tässä vain ripaus esimerkkejä.

Toisin kuin viranomaiset saattavat ajatella, Karjalan tasavallan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Puheet Venäjän alueiden suurentamisesta kaikuvat yhä äänekkäämmin, myös presidenttiehdokkaiden suusta. Vain tasavallan nimikkokansan, karjalaisten, olemassaolo ja hyvinvointi on tasavallan eheyden tae.

Karjalan kansallisen kortin pitää olla ässä. Nykyään se tuskin on kuutosta ylempi. Riittääkö viranomaisillamme halua ymmärtää, että heidän virkansa ovat uhatut, mikäli Karjala liitetään vaikka Leningradin alueeseen? Karjalaiset eivät häviä minnekään. Viranomaiset häviävät. Leningradin alueen hallituksessa salkut on jo jaettu.