kulttuuri / huhtikuu 3, 2013 - 14:49 / päivitetty huhtikuu 9, 2013 - 15:48

Enemmän huomiota kieliin ja kulttuuriin

kuva: Marina Tolstyh
Suomen kielen opettaja Irina Syrjäläinen (oik.) kyselee Nadežda Kalmykovalta, onko vaikea säilyttää vanhoja taloja nykyisissä oloissa.

Kinnermäen-matkalla Karjalan Sanomien toimittajat pitivät kyselyn ryhmässä. Lehteä kiinnosti, mitä suomalais-ugrilaisia kieliä petroskoilaiset osaavat ja missä he ovat oppineet niitä. Tuntevatko he, että suomea, karjalaa ja vepsää käytetään arkielämässä Karjalan tasavallassa?

Oli hyvä saada tietää asukkaiden mielipiteitä siitäkin, mihin asioihin heidän mielestään on kiinnitettävä huomiota karjalan kielen teemavuonna.

Miltä vaikuttaa nykyinen karjalainen kylä? Onko petroskoilaisilla lempipaikkoja Karjalassa ja kuinka usein he ovat matkustaneet turisteina omassa tasavallassa?

 

Nina Kisel, eläkeläinen, entinen lääkäri

Ensin luin suomea Inkeri-liiton kielikurssilla ja nyt jatkan opiskelua itsenäisesti. Olen Karjalan Sanomien tilaaja.

Meidän pitää opiskella Karjalan kansalliskieliä, mutta käytännössä kieliä ei käytetä paljon.

Teemavuonna täytyy herättää kiinnostusta karjalan kielen lukemiseen ja luoda sitä varten suotuisat oppimistilanteet.

Valitettavasti useat karjalaiset kylät ovat häviämässä. Tulvoja-kylä Karhumäen piirissä on siitä positiivinen poikkeus.

Karjalassa matkustan melko paljon. Pidän Sortavalasta ja Seesjärven seudusta sen kauneudestaan ja mukavista asukkaistaan.

 

Jana Priletskaja, insinööri

En osaa yhtäkään suomalais-ugrilaista kieltä. Haluaisin opiskella suomea.

Muihin Venäjän tasavaltoihin verrattuna Karjalasta puuttuu kansallista omaperäisyyttä. Kansallinen kulttuuri kaipaa huomiota.

Nykyinen kylä on harvoin asuttua, hoitamatonta seutua. Kesällä pitää tehdä matkoja Kižin saarelle ja Kivatš-vesiputoukselle ja talvella hiihtoretkiä Äänisen järven halki Piruntuoli-kohteelle.

 

Natalja Vorošilo, eläkeläinen

Olen opiskellut suomea kielikurssilla ja lukemalla Karjalan Sanomia.

Kansalliskieliä pitää opettaa eri tason oppilaitoksissa. Valitettavasti vähän ihmisiä on kiinnostunut näistä kielistä.

Nyt kylistä ei pidetä huolta. Tykkään käydä eniten lapsuuteni kylässä Lehdossa. Se sijaitsee Belomorskin piirissä.

 

Irina Syrjäläinen, suomen kielen opettaja

Koulussa opiskelin viroa ja yliopistossa suomea. Tietysti on kiva, että Karjalassa opetetaan suomea, karjalaa ja vepsää. Tuntuu, että suomen kielen asema heikkenee.

Toivon sellaista kylää, jossa ei ole työttömiä ja jonka asukkaat pitävät elämästä. Toivekylässä kaikki palvelut toimivat hyvin, puutarhat kukkivat ja lähellä ovat metsä ja vesistö.

Käyn matkoilla Karjalassa usein. Rakastan eniten Petroskoita. Täällä olen asunut osan elämästäni. Munjärvenlahti on lempikyläni, siellä on perheemme kesämökki.

 

Dmitri Skorohodov, insinööri

En osaa kieliä, mutta tyttäreni Nina opiskelee suomea yksityisopettajan kanssa.

Suomen kieltä käytetään Karjalassa pääasiassa Suomen kanssa käytävän yhteistyön ansiosta. Karjalaa ja vepsää voi kuulla vain kylissä ja joskus TV- ja radio-ohjelmissa.

Karjalan vallanpitäjät ovat menettäneet kiinnostustaan tasavallan pieniin kantakansoihin, niiden kulttuuriin ja perinteisiin. Nyt yritetään säilyttää jotain kansallista, mutta se on vaikeaa tehdä, koska kantakansojen lukumäärä vähenee.

Nykyisessä kylässä pitää säilyttää perinteitä ja käyttää nykyajan saavutuksia. Minua ihastuttaa Pohjois-Laatokan alue, Sortavalan ainutlaatuinen historia ja arkkitehtuuri, muinainen Kemi ja, Puutosi, Aunuksen tasanko ja Karhumäen vuorinen alue. Soksu-kylästä pidän eniten, siellä on kesämökkini. 

0 kommentit