kulttuuri / marraskuu 27, 2012 - 13:45 / päivitetty marraskuu 27, 2012 - 13:48

Jännittävä matka kivikauteen

kuva: Irina Larionova

 

Pitääkö pysyä itsenään vai noudattaa heimon lakeja? Nuoren tietäjän eteen nousee vaikea valinta. Mitä hän valitsi, petroskoilaiskatsojat näkivät viime viikonloppuna Karjalan Kansallisen teatterin näyttämöllä.

Näytelmän henkilöhahmot asuvat jossakin Karjalan pohjoisosassa kuusituhatta vuotta sitten. Päähenkilö on poika Ljok, josta tulee sattumalta heimonsa tietäjä.

Tietäjä roolin esitti vaikuttavasti Timofei Kurbatov, joka ei ole ammattinäyttelijä. Hän opiskelee suomen kielen tulkiksi ja tuli Kansalliseen teatteriin puoli vuotta sitten saamaan juuri kielikokemusta. Kun hänelle ehdotettiin pääroolia, ei hän uskonut heti.

— Ehdotus sokeerasi minut. Luulin, että se on vain pilaa, koska teatterissa pilaillaan paljon, pääroolin esittäjä kertoi muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.

Timofei Kurbatov joutui samoihin olosuhteisiin, kuin hänen luomansa henkilöhahmo. Ljok ei ollut myöskään ammattilainen tietäjä. Samoin kuin hänen henkilöhahmonsa Timofei aloitti tuntemattoman työn täysin nollasta.

Petroskoin konservatorion opiskelijat perehtyivät harjoituksissa. Kansallisen teatterin näyttelijä Vjatšeslav Poljakov opetti heille Meyerholdin biomekaniikkaan perustuvaa näyttelijäntekniikkaa, jolloin roolin rakentaminen lähtee liikkeistä ja eleistä kohti sisintä.

Erityistä huomiota kiinnitettiin myös näytelmän kieleen. Se esitettiin suomeksi, koska ohjaajan mukaan se on läheinen luonnolle.

— Suomalaiset olivat metsästäjiä ja kalastajia. He ikään kuin omaksuivat jotakin eläinten äänistä. Suomen kieli sopii hyvin tälle tarinalle, Dežonov lisää.

Alkukantaisessa yhteiskunnassa ihminen ei kiirehtinyt mihinkään, puhui vähän ja verkalleen. Samoin näyttelijät puhuivat tarkasti, verkalleen ja laulavasti.

Lisää aiheesta Karjalan Sanomissa 28. marraskuuta. 

0 kommentit