yhteiskunta / helmikuu 2, 2017 - 14:06

Kadonneen jäljillä

Anna Umberg
Kontupohjan 1. koulun oppilaat kertoivat kirjeissään sodassa kaatuneista sukulaisistaan ja siitä, mitä työtä he tekevät heidän muistonsa säilyttämiseksi.

Kapitolina Stepanova oli 19-vuotias, kun Suuri isänmaallinen sota alkoi. Hän lähti sotaan vapaaehtoisena ja kävi sodan alusta loppuun.

Stepanovan yhteydet hänen taistelutovereihinsa katkesivat sodan päätyttyään ja hänen palattuaan kotiin, mutta kaipaus jäi jäljelle. Hänen suuri haaveensa on uudistaa 73 vuoden takainen yhteys.

— Kun sota päättyi, me olimme niin onnellisia, että unohdimme vaihtaa keskenämme osoitteita. En edes tiedä, onko joku taistelutovereistani vielä elossa. Haluaisin löytää vaikka jonkun, Kapitolina Stepanova, 94, sanoo.

Karjalan vapaaehtoiset auttavat veteraaneja löytämään heidän kadonneita taistelutovereitaan. Voiton kirje -tempaus käynnistyi viime perjantaina, jolloin koko maamme muisteli kaukaisen vuoden 1944 tapahtumia.

Leningradin piiritys päättyi 27. tammikuuta 1944 sen jälkeen, kun puna-armeija oli häätänyt saksalaisjoukot Leningradin ja Moskovan väliseltä maantieltä. Piiritys kesti lähes 900 päivää, ja sen aikana menehtyi yli 600 000 henkilöä. He kuolivat nälkään, kylmään, tauteihin sekä Saksan lentopommitusten uhrina.

Leningradin saarto on ihmiskunnan historian suurimpia tragedioita.

Nyt kun sodan päättymisestä on kulunut melkein 73 vuotta, sodan kokemukset palaavat yhä veteraanien mieleen. He kantavat ikuisesti sodan muistoa mukanaan.

— Vapaaehtoiset etsivät kadonneita rakkaita, joihin yhteys on syystä tai toisesta katkennut, Karjalan Voiton vapaaehtoiset -vapaaehtoisjärjestön johtaja Julia Malikina sanoo.

— He myös auttavat veteraaneja kirjoittamaan kirjeitä ja kortteja taistelutovereilleen, jotka asuvat muissa kaupungeissa ja maissa, hän lisää.

Vapaaehtoiset järjestävät myös veteraanien ja heidän sukulaistensa tapaamisen videoyhteyden välityksellä.

 

Vapaehtoisten lisäksi tempaukseen on liittynyt koululaisia ja opiskelijoita. Viime perjantaina he kirjoittivat oppilaitoksissaan kirjeitä perheenjäsenilleen, jotka ovat osallistuneet Suureen isänmaalliseen sotaan.

— Lapset kirjoittivat kirjeitä, joissa kertoivat sodassa kaatuneista sukulaisistaan. Lisäksi he tutustuivat järjestömme toimintaan. Lasten pitää muistaa, mitä veteraanit tekivät, Malikina sanoo.

Tempaus käynnistyi Petroskoissa ja Kostamuksessa sekä Louhen, Kemin, Belomorskin ja Pitkärannan piireissä.

— Kirjoitin kirjeessäni isoäitini isästä. Hän kävi sotaa monella rintamalla. Hän palveli viestimiehenä, jalkaväensotilaana ja tiedustelijana. Hän oli haavoittunut sodassa. Hänet oli palkittu kunniamerkeillä ja mitaleilla, petroskoilainen alaluokkalainen Jekaterina Sidorova kertoo.

Lisää aiheesta Karjalan Sanomissa 1. helmikuuta. 

0 kommentit