kulttuuri / huhtikuu 4, 2012 - 12:32

Kiista jatkuu…

Onko Kalevala suomalainen vain karjalainen eepos? Kysymys kiinnostaa kovasti monia ja herättää jopa polemiikkia sekä suomalaisten että karjalaisten lukijoiden keskuudessa.

Suomalaisten mielipiteet asiasta jakaantuvat yllättävällä tavalla. Yksille Kalevala on osa yhteistä itämerensuomalaista kulttuuriperintöä ja toisille se on karjalainen eepos. Kolmansien mielestä se on suomalainen teos.

Karjalaisethan pitävät Kalevalaa omana teoksenaan.

Asiaan täytyy perehtyä syvällisemmin.

 

”Finnarnas nationalepos”

 

Monien mielestä eepos on karjalainen, koska runot on kerätty Karjalan laulajilta. Elias Lönnrot tosin keräsi ja sai runoja myös Suomesta ja Inkerinmaalta eikä pelkästään Vienan Karjalasta.

1800-luvun alussa suomalaisessa kirjallisuudessa ei ollut vielä mahtavia mestariteoksia. Elias Lönnrot osasi luoda sellaisen.

— Lönnrotin Kalevala antoi alkusysäyksen suomen kirjakielelle, Kalevalan tutkija, petroskoilainen runoilija Armas Mišin sanoo.

— Kalevala julkaistiin ensimmäistä kertaa juuri Suomessa vuonna 1835. Karjalaista kirjallisuutta ei ollut 1900-luvun alkupuolella. Karjalassa teos julkaistiin vasta sadan vuoden päästä, vuonna 1935, Mišin lisää.

Useiden kymmenien vuosien ajan Kalevala nähtiin Venäjällä juuri suomalaisena eepoksena.

— Jostakin syystä 2000-luvulla moni alkoi pitää Kalevalaa karjalaisena kansaneepoksena.

Itse Lönnrot kirjoitti suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassaan, että teos on ”Finnarnas nationalepos” (Suomen kansalliseepos). Vuonna 1907 julkaistussa Brokgauzin ja Efronin sanakirjassa lukee, että Kalevala on suomalainen kansalliseepos. Myös vuoden 1953 Neuvostoliiton suuresta tietosanakirjasta löytyy sama tieto.

 

Kalevala ja kansarunous

 

Mišinin mukaan on väärin samastaa Kalevala ja kansanrunous. Moni pitää Kalevalaa kansanrunoista laadittuna teoksena. Muun muassa Otto Wille Kuusinen kirjoitti siitä vuonna 1949.

— Kun aloin analysoida runoja, en löytänyt Kalevalasta yhtäkään kansanrunoa alkuperäisessä asussaan. Eepoksesta voi löytää vain erillisiä säkeitä kansanrunoista. Samalla niitä on muokattu ja niiden kieliasua on yhtenäistetty ja korjailtu. Osan Lönnrot on sepittänyt itse. Kansanrunoista otetut säkeet ovat saaneet Lönnrotin käsissä uuden sisällön ja uuden soinnun.

Vain 33 prosenttia Kalevalasta on alkuperäisiä kansanrunosäkeitä.

Vuoteen 1873 asti Lönnrotin arkisto oli suljettu. Silloin tutkijoilla ei ollut todellakaan todisteita sen puolesta, että Lönnrot on Kalevalan tekijä. Siksi Lönnrot nimitettiin eepoksen laatijaksi ja itse Kalevala kansaneepokseksi.

Folkloristi Vladimir Propp puhui ensimmäisenä siitä, ettei Kalevala ole kansanrunoutta. Monet suomalaiset ja saksalaiset tiedemiehet todistivat samaa.

— Suomalainen kansanrunouden kerääjä Daniel Europaeus jopa kritisoi ankarasti Lönnrotia siitä, että Kalevala poikkeaa hyvin paljon kansanrunoudesta.

 

Lönnrot unohduksiin

 

Yhä useammin Venäjällä ilmestyy Kalevalan versioita, joihin ei ole merkitty lainkaan Lönnrotin nimeä.

— Minusta tuntuu, että Elias Lönnrot joutuu unohduksiin, Mišin kertoo.

Elävä esimerkki siitä on Aleksandra Ljubarskajan tänä vuonna Moskovassa julkaisema mukaelma Kalevalasta. Kirjassa lukee, että se on karjalainen eepos eikä siihen ole merkitty Lönnrotin nimeä.

Päinvastoin vuonna 1999 Suomessa julkaistussa Kalevalassa lukee: ”Elias Lönnrotin 1849 ilmestyneen Kalevalan pohjalta kirjoittanut Kai Nieminen ja kuvittanut Adam Korpak”.

 

Varas?

 

Muutamat henkilöt rohkenevat nimittää Lönnrotia jopa varkaaksi. Heidän mukaansa Lönnrot keräsi aineiston, käänsi sen suomen kielelle ja esitti muokatun aineiston omanaan.

— Se on aivan primitiivinen tulkinta Lönnrotin työstä. Hän on luonut kansanrunojen pohjalta originellin eeppisen runoelmansa, Mišin puolustaa.

Suomalainen ohjaaja Paavo Liski ohjasi vuonna 1973 Karjalan Kansallisessa teatterissa Kanteletar-näytelmän. Vuonna 1985 hän sanoi seuraavasti: ”Väinämöinen lupasi lähtiessään palata uuden Sammon saattajaksi. Itse asiassa hän on jo palannut, Elias Lönnrotin hahmossa, ja takonut meille uuden Sammon, Kalevalan. Meidän on syytä ottaa aarteemme käyttöön”.

— Tuskin ihmiset muuttavat mielipidettään ja lakkaavat pitämästä eeposta karjalaisena. Näin tapahtuu vain siinä tapauksessa, jos he perehtyvät syvällisesti eepokseen ja alkavat vertaavat Kalevalaa kansanrunouteen, Mišin sanoo lopuksi.

 

 

 

0 kommentit