kulttuuri / huhtikuu 16, 2012 - 09:34 / päivitetty huhtikuu 16, 2012 - 16:27

Minun kieleni karjala

— Kiinnostus kieleen liittyy myös oman identiteetin pohdintaan, miten karjalaisuus elää minussa vai elääkö se? Suvi Turunen pohtii. Kuva: Tuomas Mettänen.

Sanotaan, että karjalan kieli kuolee ja nuoria puhujia ei enää ole. Nykyään Suomessa on arviolta 5000 karjalan kielen puhujaa. Kaksi suomalaista kertoo suhteestaan karjalan kieleen.


— Kuulin karjalan kielestä ensimmäisen kerran, kun asuin Petroskoissa 1993–1995. Kai jossain pään uumenissa piti olla tieto, että on olemassa tukku sukukieliä, mutta se ei ollut konkreettista. Santtu Karhu ja hänen musiikkinsa ovat olleet alusta asti minulle tiennäyttäjinä ja ovat edelleen, suomalainen muusikko Timoi Munne kertoo.


Vuonna 2009 karjalan kieli määriteltiin ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi Suomessa. Asetuksella on huomattava merkitys karjalan kielen suojelun, elvyttämisen ja kehittämisen kannalta. Taloudellista tukea saavat karjalankieliset kielipesät, julkaisutuotanto ja karjalankielisen median toiminta. Karjalan elvyttämisen kannalta on tärkeätä, että se esiintyy väestökirjanpidossa Suomessa puhuttujen kielten joukossa.


Vakavasti otettava kieli


Nykykarjalan kieli on omaksunut lukuisia venäjänkielisiä sanoja. Karjala on niin lähellä suomea, että sen omatoiminen oppiminen on täysin mahdollista.
— Kieli oli pitkään sellainen leikin ja pilailun aihe, koska siinä vaikutti olevan samanlaisia hassuuksia kuin eestin kielessä. Kieli kuulosti vähän tutulta, mutta samalla sangen hupaisalta. Kirjoittelin joidenkin kavereiden kanssa sähköpostia ja tekstiviestejä muka-karjalaksi. Leikki muuttui todeksi, kun aloitin työt Karjalan Kielen Seurassa 2008. Nyt ollaan jo syvällä ja leikki on välillä kaukana, toiminnanjohtaja  Timoi Munne toteaa.

Helsinkiläisen media-alalla työskentelevän Suvi Turusen mielestä harva tietää siirtolaisten omasta kielestä. Suojärven alueen perintö virtaa kolmekymppisen suonissa.
— Moni suomalainen ei edes tiedä, että karjala on kieli vaan sekoittavat sen Pohjois-Karjalassa puhuttavaan karjalan murteeseen. Yritän aina kertoa, että kyseessä on oma kielensä ja siten levittää tietämystä. Samalla haluan korostaa, että karjalainen kulttuuri on oma vahva kulttuurinsa, Suvi Turunen kertoo.


Faktat:
Kolme perusmurretta: aunukselainen eli livvi, lyydiläinen ja varsinais-karjalainen eli Vienan Karjala.
Äidinkielen vaihtamisen voi tehdä maistraatissa.

Koko artikkeli luettavissa keskiviikon 11.huhtikuuta  numerosta. Lehti tilattavissa myös värillisenä PDF-versiona!

0 kommentit