yhteiskunta / kesäkuu 2, 2016 - 09:29

Sodan kokemukset palaavat yhä mieleen

Anna Umberg

Nyt kun sodan alkamisesta on kulunut 75 vuotta, ovat painajaiset talttuneet, mutta sodan kokemukset palaavat yhä Kapitolina Stepanovan mieleen.

On kesäkuu 1941. Kapitolina Stepanova oli 19-vuotias, kun sota alkoi. Tieto sodan alkamisesta tavoitti hänet työpaikallaan. Tuona aikana hän työskenteli välskärinä Kentjärvellä.

— Istuin työhuoneessani. Kukaan potilaista ei tullut luokseni. Yhtäkkiä ystäväni tuli hengästyneenä ja huusi, että sota on alkanut, Kapitolina muistelee.

Paniikki, tohina, mobilisaatio…

Nuori Kapitolina lähti sotaan vapaaehtoisena. Hän pääsi tienrakennuspataljoonaan välskäriksi.

— Meitä siirrettiin rintamalta toiselle. Pataljoonamme rakensi ja korjasi teitä ja siltoja. Sodimme monilla rintamilla, muun muassa Leningradin lähistöllä, Eestissä ja Riiassa. Pääasiassa elimme metsissä, korsuissa tai teltoissa.

Kapitolina Stepanova ei koskaan unohda saksalaisten häikäilemätöntä julmuutta.

— Pataljoonamme sijaitsi lähellä Leningradin rintamaa. Kuljimme rivissä, sitten pysähdyimme, aurinko paistoi ja ruoho vihersi. Meidän luoksemme tuli paikallisia asukkaita, jotka kertoivat, että tässä paikassa, missä seisoimme, oli aiemmin aitta. Saksalaispoliisit veivät yöllä aittaan vanhuksia ja lapsia ja sytyttivät sen tuleen.

Seuraavana päivänä saksalaiset kiersivät taloja ja kysyivät, mistä tuli sellainen haju. Toiset alkoivat kertoa ja heidät tapettiin. Toiset vaikenivat ja jäivät henkiin. 

”Sota päättyi!” Tätä hetkeä Kapitolina Stepanova ei unohda elämässään koskaan.

— Seisoimme vuoren rinteellä Riian lähistöllä. Toiset itkivät, toiset nauroivat. Kaikki sotajoukkomme kerääntyivät illalla yhdessä ja ampuivat kaikilla aseilla. Taivas oli kaunis ja värikäs. Kaikki syleilivät ja suutelivat toisiaan, Kapitolina kertoo ylpeänä. 

Seuraavana päivänä saksalaiset ajettiin pois.

— Saksalaiset kulkivat alla päin.

Stepanovan mukaan latvialaiset suhtautuivat hyvin huonosti venäläisiin.

— Saimme käskyn, ettei kukaan ottaisi maitoa paikallisilta asukkailta. Latvialaiset panivat myrkkyä maitoon ja monet sotilaamme joivat sitä. He myös panivat koruja maahan miinoitettujen paikkojen viereen. Näin latvialaiset suhtautuivat meihin, Kapitolina Stepanova lopettaa.

 Lisää aiheesta Karjalan Sanomissa 25. toukokuuta. 

 

0 kommentit