Viime viikolla NTV-televisiokanava raportoi matkailun näkymistä Venäjällä. Venäläisten suosimaksi loma-alueeksi nousi odotetusti Mustanmeren rannikko Krasnodarin alueella. Toiselle sijalle matkailun asiantuntijat nostivat yllättäen Karjalan tasavallan.
Kesäkuun 12. päivä on Venäjän päivä ja kesäkuun 8. päivä on Karjalan oma tasavallan juhla. Pidän näiden kahden juhlan rinnakkaista sijaintia kalenterissa hyvin symbolisena.
Viime aikoina yhteiskunnassa on syntynyt eriaiheisia sanakiistoja ja poliittista väittelyä Karjalan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen prioriteeteista. Sen taustalla voi erottaa muutamia perusnäkökohtia.
Viime viikon tärkeimpiä kielipoliittisia tapahtumia Karjalassa oli kansainvälinen seminaari, joka käsitteli karjalan ja suomen kielen asemaa globalisoituvassa maailmassa. Kauniit ja rikassisältöiset puheenvuorot toivat esille monia ongelmia vähemmistökielten saralta Venäjällä, Suomessa ja jopa Pohjois-Irlannissa.
Karjalan televisiokanava Nika teki tällä viikolla historiaa. Maanantaina tuli ulos ensimmäinen ohjelma Olemme kansa, jossa puhuttiin suomea ja venäjää. Keskustelua höysti petroskoilaisen folkbändin Sattuman reipas musiikki. Tähän mennessä suomen kieltä kuuli pelkästään Karjalan valtiontelevisio- ja radioyhtiön lähetyksissä.
Karjalan ja suomen kielten säilyttäminen nykyoloissa on erittäin päivänpolttava ja vakava aihe. Sillä on historiallinen ja poliittinen tausta.
Voitonpäivän iltana tuntemattoman sotilaan hauta ja ikuinen tuli Petroskoin keskustassa muistuttivat jättiläismäistä kukkapenkkiä. Virallisten seppeleiden rinnalla oli tulen ympärillä valtavasti vaatimattomampia neilikoita, juhlan pääsymboleita, joita kaupunkilaiset kantoivat muistomerkille aamusta alkaen. Oli hellyttävää nähdä esikouluikäisiä ja alakoululaisia onnittelemassa vastaantulevia tuntemattomia veteraaneja, jotka 66 vuotta sitten olivat vieneet voittoon neljä vuotta kestäneen isänmaallisen sodan.
Suomen ruotsinkielisen vähemmistön asemasta on tullut kuin huomaamatta elämää suurempi kysymys Suomessa. Pakollista ruotsin opiskelua vastustavat ovat ahdasmielisiä rasisteja, sen kannattajat liberaaleja älykköjä.
Aihe on herkullinen ja siitä riittää populistista lypsettävää molempien laitojen edustajille. Harva kuitenkin pystyy katsomaan tilannetta viileästi ja etäältä. Jokaisella on asiasta mielipide.
Monet Suomen puolueet tekivät eduskuntavaaleissa palmusunnuntaina historiaa. Kokoomuksesta tuli ensimmäistä kertaa eduskunnan suurin puolue. Nykyinen pääministeripuolue keskusta kärsi suurimman tappion sitten sotien. Perussuomalaisten murskavoitto on puolestaan suurin Suomen historiassa.
Populistiseksi ja sivusta haukkuvaksi leimatun perussuomalaisten nousu eduskunnan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi on tuloksista yllättävin. Puolueen kannatusta selitetään muun muassa yleisellä pettymyksellä, joka on syntynyt finanssikriisin ja EU:n talouskriisin takia.
Veikko Leväniemi pohti 20.10.2010 ilmestyneessä lehdessä, oliko inkeriläisten paluumuutto Suomeen inkeriläisyyden pelastus vai virhe. Hän toi esille paluumuuton ns. elintasosiirtolaisuussyyt ja totesi, että osalla paluumuuttajista kotoutuminen ei ole sujunut ongelmitta. Kumpaakaan väitettä ei voi pitää täysin vääränä, vaikka valtaosa tuntemistani paluumuuttajista onkin sopeutunut jopa erittäin hyvin.
© Karjalan Sanomat, Periodika-kustantamo – Titovinkatu 3, 185610 Petroskoi, Karjalan tasavalta, Venäjä.
Palvelumme sosiaalisissa medioissa: