Useita kymmeniä senttejä lunta, erittäin liukas keli, satojen metrien pituisia ruuhkia ja lähes 150 kolaria. Viime perjantain ja lauantain ensi lumi korjasi runsaan sadon. Kaupunki, oikeammin sen kunnossapitolaitos ja -viranomaiset osoittivat jälleen kerran saamattomuutensa.
Meni ajan taju päin pöpelikköä ja tuli kiirus pakinan kanssa. Deadline pukkasi eteen, vaikka aiheet olivat vasta päässä yhtenä köytenä, josta ei saanut tolkkua. Sattumoisin avasin syyskuun lopulla ilmestyneen Karjalan Sanomien numeron, ja kuin taivaan lahjana sen kakkossivulla oli juttu Revansismi Suomessa — totta vai tarua. Jutun aiheena ei ole tuo maailmankuulu valehtelija paroni von Münchhausen, vaikka niin luulisi. Kyseessä on dosentti Johan Bäckman.
Etelä-Suomen mediapäivä toissa viikolla ja Luoteis-Venäjän mediapäivät viime viikolla sattuivat molemmat pohtimaan sosiaalimedian tuomia haasteita ja haittoja "oikealle", koulutetulle printti- ja sähköiselle medialle. Muutaman päivän viiveellä kahden maan toimittajat toivat esille huolensa siitä, että yhä kiihtyvällä vauhdilla media on saamassa niin sanotusta somesta kilpailijan.
Lähdin maanantaina Kansallisen teatterin juhlailtaan pelonsekaisin tuntein. Mieltäni ahdisti ties miestä tullut harhaluulo, että salissa puhutaan koko ajan vain venäjää. Toki illan juontajien ensimmäiset repliikit jo osoittivat, että turhasta oli koko hermoilu.
Naurut lähti pois, kun Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov vaati iltauutisissa Suomen julistamista hengenvaaralliseksi venäläisille lapsiperheille. Hän myös pelotteli Suomea kauppasaarrolla ja lupasi laatia Suomessa asuvien venäläislasten kohtelusta raportin presidentti Putinille.
Vaatimusten taustalla on venäläisäidin neljän lapsen huostaanotto Vantaalla sen jälkeen, kun perheen 6-vuotias kertoi koulussa isänsä läpsäyttäneen häntä. Perheen mukaan lapsi joutui kouluväkivallan uhriksi.
Karjalan velka ylittää tänä vuonna 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaikka lukua pidetään Venäjällä riskirajana, konkurssiin on toki vielä yhtä pitkä matka – sataan prosenttiin BKT:sta.
Kuvitelkaa, jos perheeseenne tulee asumaan kaukainen sukulainen, joka objektiivisista syistä tienaa vähemmän kuin syö. Tuskin pidätte häntä täysiverisenä perheenjäsenenä, jolle suotte samat oikeudet ja etuudet. Tällaisen sukulaisen rooliin voivat joutua Periodika-kustantamon suomen-, karjalan- ja vepsänkieliset lehdet suuressa mediaholdingissa.
Aleksandr Hudilainen on toimenmies. Puheet suomalaisista investoinneista eivät ole hänelle iskulauseita tai tyhjiä hokemia, vaan hän toimii Julius Caesarin tapaan: vedi, vidi, vici. Siis tulin, näin, voitin. Elokuisen Suomen-matkansa ja Sortavalan huippukokouksen jälkeen hän on taas kerran lyönyt valtit pöytään neuvotteluissa Suomessa. Hudilaisen tämänviikkoinen vierailu ja Suomen presidentin tapaaminen on oiva merkki suomalaisille yrittäjille, että tervetuloa Karjalaan. Rahan kanssa.
Suomalais-ugrilaiset kansat tuovat omat huolensa esiin Unkarin Siófokissa tänään alkavassa maailmankongressissaan. Laaja on edustus ja yhtä laaja käsiteltävien ongelmien kirjo. Tärkeintä on se, kantautuvatko nimenomaan pienlukuisten huolet kuuleviin korviin.
Kymmenen tuntia päiväjunassa Joensuusta Petroskoihin kiemurtelevaa ja epätasaista rataa pitkin. Ei kiinnosta? Vaihtoehtona olisi ehkä mukavampi yöjuna, jolla matka taittuisi yhdessätoista tunnissa. Sellainen on tulevaisuuden visio, jota Suomen rautatiet ja Venäjän rautatiet ovat pohjustamassa ja tutkittamassa gallupilla molemmin puolin rajaa.
© Karjalan Sanomat, Periodika-kustantamo – Titovinkatu 3, 185610 Petroskoi, Karjalan tasavalta, Venäjä.
Palvelumme sosiaalisissa medioissa: