Vien nyt loppuun Karjalan taikainstituutio -sarjani. Ehkä palaan vielä joskus aiheeseen, mutta en vanno. Olen ilmeisesti uppoutunut liian paljon taikuuteen, koska erilaiset ikävät tapaukset ovat alkaneet tapahtua kanssani. Lukijani sanoo varmasti, että puhun roskaa. Kyllä, kaikki tapahtumat voivat tietysti olla arkisia tapauksia, joihin vain

Karjalaisten noitien galleriassa patvaskalla oli merkittävä rooli. Patvaska oli Karjalassa häämenojen tärkeimpiä hahmoja. Karjalaiset sanoivat: ”Miehellä männä da naija, kuin toiz’ičči šyndyö”, mikä tarkoittaa, että kun mies ja nainen menevät naimisiin, he niin kuin syntyvät uudelleen. Vastanainut pari lakkasi olemasta entisinä ihmisinä ja muuttui uusiksi ihmisiksi. Morsian jätti kotinsa ja lähti uuteen perheeseen. Taikauskoisten karjalaisten mukaan morsiamen ja sulhasen henkilökohtainen suojelu oli aika heikko.

Karjalaiset uskoivat, että ihmisessä itsessään ja hänen ympärillään on paljon haltijoita. Haltija on yleisnimitys metsän-, pellon-, maan ja vedenhaltijoille. Haltijat asuivat ihmisen vieressä navetassa, riihessä, saunassa tai myllyssä. Toiset olivat mies- ja toiset naispuolisia. On muistettava kalevalaiset haltijat: Tapio, metsän kuningas, ja Vellamo, veden emäntä.

Taikaa käyttivät tietäjien lisäksi myös paimenet. Miten uskoa lehmän tavalliselle ihmiselle, kun se on koko perheen elättäjä? Ihmiset uskoivat karjansa mieluimmin ”tietäville” paimenille.