Suomi vaatii koulukurin palauttamista yhteisesti laadituilla säännöillä. Naapurimaassa kerätään nimiä nettiadressiin koulusta erotetun opettajan puolesta. Helsingin Alppilan koulun opettaja sai potkut sen jälkeen, kun työnsi häiriköivän oppilaan ruokalasta ovesta ulos. Koulun rehtori tulkitsi voimakeinot liian rajuiksi ja teki asiasta tutkintapyynnön poliisille.

Suomen pieni väkiluku huomioon ottaen adressi on kerännyt nimiä hurjaa vauhtia. Vajaassa viikossa sen on allekirjoittanut yli 200 000 ihmistä.

Asun Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa. Matkustan paljon Keski-Euroopassa. Vietän siellä vuosittain useita kuukausia ja kirjoitan artikkeleita suomalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Karjala ja karjalaiset nousevat noilla matkoilla mieleen tuon tuosta.

Nuorempana tein kovasti töitä, että en ”karjaloituisi”, ikään kuin provosoituisi sen enempää ihannoimaan kuin vihaamaankaan karjaloita, niin monta erilaista kuin niitä tuntui olevankin. On vieläkin.

Viime viikonloppuna Petroskoissa laskettiin uuden kauppa- ja vapaa-ajankeskuksen perusta. Sigma-marketin läheisyyteen rakennettavan keskuksen erikoisuutena on, että pääinvestoijana on vihdoin paikallinen liikemies eikä muukalainen yritys, mikä sinänsä on tervetullutta.

Virallisissa tiedotteissa luki sen jälkeen riemukkaita kannanottoja siitä, että keskus tuo kaupungille yli 2500 uutta työpaikkaa, sievoisia veronmaksuja ja että kilpailun kiristäminen muutenkin alentaa hintoja, mistä hyötyvät kaikki kaupunkilaiset.

Vuonna 2010 Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian instituutti piti kansainvälisen Kalevalan 160-vuotispäivälle omistetun konferenssin. Sen yhteinen tulos löytyy Kalevala alueellisen ja maailman kulttuurin kontekstissa -kirjan alkusanoista. Alkusanoissa lukee: ”Viime vuosikymmen oli Kalevalan renessanssi Karjalassa. Venäjän kielelle on käännetty Elias Lönnrotin kaikki versiot. Sen ansiosta Kalevalaan alettiin suhtautua lyyriseeppisenä runoelmana ja Lönnrotiin Kalevalan tekijänä, joka muodosti yhtenäisen juonen eri keräilijöiden keräämistä runoista”.